Eduskuntavaaleista on vierähtänyt tovi. Kansanedustajien valtakirjat on tarkastettu, ensimmäiset tekniset jaot valiokuntapaikoista on tehty. Suomi tarvitsee hallituksen, on neuvotteluiden aika ja on neuvoteltava oikein ja oikeista asioista, jottei laskujen maksajaksi jää pienin, köyhin tai yksinäisin.

Eduskuntavaalit ovat ehdokkaalle ja hänen keskeisimmille tukijoilleen kova ponnistus. Vilpitön tahtotila tulla valituksi ja vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan leimaa ehdokkaita ja antaa virtaa vaalikierrokselle. Vaalipäivä tuo työstään palkituksi tulleita ja karvaasti pettyneitä. Kansa on aina oikeassa valitessaan itselleen edustajat, joihin luottaa.

Yksinkertainen sääntö on olla reilu jokaista kohtaan, tulet valituksi tai et, kansa päättää. Valitusoikeutta ei ole ja tätä jokaisen tulisi kunnioittaa. Ensimmäisenkauden kansanedustajan ensimmäinen palkkapäivä on mielestäni tullessaan valituksi seuraavalle kaudelle. Siksi kiitän kaikkia 7435 valtakirjan minulle suonutta. Työntekijänänne on hyvä jatkaa.

Vaaleissa tapahtuu joka kerta asioita, joiden korjaaminen on työlästä. Ehdokkaat ovat täysin erilaisissa tilanteissa vaaleihin valmistautuessaan, toisille ulkopuolinen rahoitus varmistaa koko kiertueen, toiset tekevät kampanjan täysin omarahoitteisesti. Toisilla taustalla on kunnallisjärjestöjä ja koneistoja, toiset tekevät omin voimin. Herkästi rakentuu klikkejä toinen toistaan vastaan, avoimeksi luokitellut tilaisuudet eivät aina osoittaudukaan kaikille avoimiksi, etenkään kanssaehdokkaille. Toisaalta vaalitulos voi toimia puhdistavana elementtinä luoden pohjan täysin uudelle. Suljettujen rajojen toimintakulttuurin aika on mennyt, avoimuus kantaa ja rakentaa tulevaisuutta.

Sdp hävisi 8 paikkaa, mutta Kokoomuskin 7. Olen kyllästynyt vaalien jälkeisiin selityksiin puolueesta riippumatta, ”linjamme ei vaan mennyt läpi”, todennäköisempää on, että linja on mennyt läpi, se ei vaan ole ollut oikea tai paremminkin, sitä ei ole esitetty oikein. Politiikka koskettaa ihmistä. Kattotermeillä puhuminen ei kosketa. Pitäisi puhua ruisleivästä, vanhushoidosta, verikokeista, sähkölaskuista. Arjesta. Siitä elämässä on kysymys. Ihmistä kiinnostaa, saako hänen lapsensa opiskelupaikan tai hän itse tarvitsemansa magneettikuvauksen tänään vai viikkojen kuluttua. Politiikan teot kohdistuvat arkeen, siksi on puhuteltava arjen esimerkein. Poliitikon perustehtävä on kuulla ja toimia kansan toivein, ei opettaa mitä kansan tulisi ajatella. Olkoon tämä edeltävä lause työsopimukseni kantava teema tulevan eduskuntatyökauden.

Suna Kymäläinen, kansanedustaja (SDP)

Kolumni on julkaistu tiistaina 12.5.2015 Uutisvuoksi -lehdessä.