Rinteen mallilla työttömät töihin

Miten työllistämme, kun markkinavoimien toimet eivät riitä? Silloin tarvitaan yhteiskunnan toimia, niin kuin perustuslakikin edellyttää. Ellei Länsimaissa – ja Suomessa – löydetä keinoja, se voi maksaa enemmän kuin väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen. Inhimilliset seuraukset ovat yksilötasolla rankat. Ajatelkaamme omia lapsiamme ja jälkipolviamme. Etukäteen ei voi tietää keneen se kolahtaa – oppiarvosta riippumatta.

SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne teki uudenvuoden aattona rohkean avauksen. Rinne esitti, että pitkäaikaistyötön voisi saada täyden työttömyysturvan pohjaksi työllistyessään täydellä palkalla. Esitys on rohkea ex-ay-pomon suusta. Mielestäni se on kannatettava.

Työllistämisessä nähdään esteenä kilpailulainsäädäntö, mutta annettaessa tukea samoilla ehdoilla tilanne olisi kaikille yrityksille ja työllistäjille sama. Enkä usko, että tällaisen mallin mukaisen työllistämisen hallinnoimisen suoraviivaisuuskaan kärsisi, kun samassa yhteydessä säädettäisiin tuella kikkailun estämisestä ja nollatyösopimuksista.

Hyvää mallia on näyttänyt jo rakennusala. Rakennusliitto ja RT ovat jo neuvotelleet tämän vuoden työehtosopimuksiin nollatyösopimukset käytännössä kieltävän kirjauksen, jonka mukaan työtekijän pitää tietää työaikansa aina vähintään kuukausi eteenpäin. Työsopimuksista on käytävä ilmi kuluvan ja seuraavan tilikauden työpäivät sekä työtunnit. Määräys koskee myös vuokratyöyrityksiä.

Olen aivan samoilla linjoilla Rinteen avauksensa yhteydessä lausuman kanssa: – Pitkäaikaistyöttömyys on niin vakava ilmiö, että riskilläkin pitäisi kokeilla uusia malleja. On uskallettava tehdä määrätietoisia ja raikkaita avauksia aikamme kipeimpään ongelmaan.

Suomestakin löytyy paljon tekemätöntä mielekästä työtä, useimmat työttömät ovat valmiita tarttumaan työhön, suomalainen yhteiskunta on varakkaampi kuin aikaisemmin ja keskimäärin tulotasomme on korkea. Kaikki mielekäs työ ei löydä tekijäänsä ilman julkista tukea. Suurta osaa työpaikoistahan jo tuetaan julkisin varoin.

Jokaisesta työllistetystä työttömästä tulee kuitenkin veronmaksaja, kun hän työllistyy ja sosiaalimenot sekä monet muut yhteiskunnan menot pienenevät hänen kohdallaan. Siten työllistämisen nettomenot voivat olla hyvin pienet. Työ tuo hyvinvointia tekijälleen, yhteiskuntaa unohtamatta. Touhukkaasti kevättä kohden!

Kolumni julkaistu 19. tammikuuta 2015 Uutisvuoksi -lehdessä.