Kun asioista ei kyetä sopimaan on riita ratkaistava oikeudessa. Tamperelainen Tuija Hanhisalo on antanut kasvot oikeudenkäynnille, jossa punnitaan suomalaisen sopimusyhteiskunnan ja laillisuuden rajoja. Kiista kiteytyy kysymykseen, onko Tuijan töihin ollut osa-aikaisuuden peruste yli 26 vuotta?
Pohjimmiltaan riita kiteytyy työehtosopimukseen ja sen tulkintaan. Kun maailmanmarkkinat muuttuvat Aasia-vetoisiksi ja Euroopan talous taantuu, syntyy helposti ajatus, että se mitä meillä on tehty ja opittu onkin hetkessä vain ääni menneestä. Tällöin voi unohtua, että työnantajan menestyksen tärkein tekijä on työlleen omistautunut työntekijä. Tällöin on vaarassa syntyä osakkeenomistajien markkinat ja sen myötä tarve kyseenalaistaa ja venyttää työehtoja.
Valitettavasti näin käy myös muilla kuin kaupan aloilla, jopa kunnissa. Siis johtamista, jossa näennäisellä säästöllä perustellaan työolojen muutoksia, jotka kuitenkin suuressa kuvassa toimivat juuri päinvastoin aiheuttaen samalla huomaamatonta ja peruuttamatonta muutosta omassa toimintaympäristössä. Eli kustannukset lisääntyvät muualla eikä työvoima pysy kunnossa, kiinni työelämässä. Työntekijän ja yhteiskunnan syöksykierre on valmis.
En usko, että sopimisen kulttuurista luopuminen olisi suomalaisten työnantajien etu. Pahemmistakin paikoista on selvitty sopimalla – allekirjoittamalla työehtosopimus ja kunnioittamalla sitä. Yksipuolinen tulkinta tai yleissitovan sopimuksen noudattamatta jättäminen osoittavat piittaamattomuutta tai harkittua johtamisstrategiaa, jota perustellaan kilpailutilanteen kiristymisellä.
Voiko johto ohittaa yhteiskunnan arvot tuloksen teon näyttämisen halussaan? Voiko yksittäisen työntekijän edun ohittaa?
Mielestäni ei voi. Ainakin se olisi erittäin harkitsematonta, koska työelämän lainsäädäntömme on viritetty vuosikymmenten saatossa sopimisen kulttuuriin, jossa kantavia arvoja ovat tasa-arvo, solidaarisuus ja yhteisvastuu. Kun nämä arvot kuopataan, elinympäristömme muuttuu epäinhimillisemmäksi. Silloin on muutettava monista kohdista myös lainsäädäntöämme ja rakennettava aitoja – rikkaiden ja köyhien välille. Tätä en suomeen halua. Tämän vuoksi työntekijällä täytyy olla oikeus työhön, josta saa palkan, jolla tulee toimeen.
Suna Kymäläinen
Kolumni julkaistu Uutisvuoksi-lehdessä maanantaina 1. joulukuuta 2014.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.