Olen ehdolla Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon

Olen 44-vuotias tuore lappeenrantalainen. Perheeseeni kuuluu neljä lasta (16, 19, 23 ja 25 v), vuorotyössä Stora Ensolla työskentelevä aviomies ja pieni havannankoira. Olen kolmannen kauden kansanedustaja. Eduskunnassa työskentelen liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajana, minkä lisäksi kuulun puhemiesneuvostoon ja suureen valiokuntaan. Olen myös Liikenneturvan puheenjohtaja sekä valtakunnallisen Vuokralaiset ry:n puheenjohtaja. Liikenne ja asuminen kuuluvat oleellisesti meidän jokaisen arkeen, joten työssäni kertynyt tieto ja osaaminen on tärkeä voimavara myös kunnallispolitiikkaa ajatellen.

Olen saanut tehdä työtä yhteisen hyvän eteen jo parinkymmenen vuoden ajan niin kuntapolitiikassa aiemmalla kotipaikkakunnallani Ruokolahdella, missä ennen Lappeenrantaan muuttoani toimin kunnanvaltuuston puheenjohtajana, kuin SDP:n sisällä eri luottamustehtävissä kuten puoluevaltuutettuna ja piirin puheenjohtajana. Parhaillaan toimin myös Etelä-Karjalan liiton hallituksen varapuheenjohtajana.

Vuodet ovat opettaneet minulle taitoja ja tuoneet kokemusta aina Säätytalon hallitusneuvotteluita myöten. Tärkeintä on, että ne samat arvot ohjaavat ja innostavat minua yhä näihin tärkeisiin yhteisiin luottamustoimiin.

Rakastan ihmisiä, iloisia kohtaamisia, lämpiä keskusteluja, kuuntelemaan pysähtymistä. Olen lämmin, helposti lähestyttävä, avarakatseinen, mutta sinnikäs ja rohkea asioita puolustaessani.  Pehmeät arvot tarvitsevat vahvan puolustajan. Yksikään kuntalainen ei ole toista tärkeämpi, vaan jokainen on tärkeä! Kunnissa päätetään läheisimmin ihmisten arkeen vaikuttavista asioista. Ihmisen tarpeet eivät lopu elinkaaren aikana. Siksi tarvitaan myös niitä ihmisiä, jotka ovat valmiina luottamustehtäviin toisia puolustamaan ja rakentamaan Lappeenrannasta ihmiselle parhaan paikan elää ja olla. Minulle on tärkeää, että saan olla mukana vaikuttamassa kotikuntani kehittämiseen.

Olen ensimmäistä kertaa ehdolla Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon. Pystyn kuitenkin tarjoamaan käyttöönne vahvaa kokemusta, taitoa ja sydäntä. Nyt on mahdollisuus uuteen, ja minä olen siihen valmis! Voin tuoda uudenlaista tekemisen kulttuuria Lappeenrantaan ja lappeenrantalaisten parhaaksi.

 ”Tulevaisuus ei ole paikka, johon olemme menossa, vaan paikka, jonka me luomme. Polkuja tulevaisuuteen ei löydetä, ne tehdään.” -John Scaar

Minulle tärkeää:

1. Yksikään kuntalainen ei ole toista tärkeämpi, vaan jokainen on tärkeä!

Kunnan tulee tarjota palveluja jokaiselle asukkaalleen ikään tai kuntoon katsomatta. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Nuoret eivät ole riesa, vaan loputtomien uusien ideoiden työpaja, ja siksi heillä tulisi olla paikkoja itsensä toteuttamiseen, kuten esimerkiksi mopotalleja. Myös opiskelijat tarvitsevat tukea. Lappeenrannassa on huolehdittava siitä, että myös jatkossa on riittävästi toisen asteen opiskelupaikkoja. Työssäkäyviltä vaaditaan paljon. Usein samaan aikaan eletään myös ns. ruuhkavuosia. Hyvät perhepalvelut, harrastusmahdollisuudet ja kulkuyhteydet mahdollistavat työssäkäyville kodin ja työn yhteensovittamisen. Ikäihmiset ansaitsevat ihmisarvoisen huolenpidon.  Väitän, että meistä jokaisella on parempi ja kevyempi olla silloin kun tiedämme, että ikäihmistemme palvelut ja huolenpito ovat hyvällä tasolla. Ihmisen tarpeet eivät lopu elinkaaren aikana, ja niiden puolustajia tarvitaan.

2. Sillä on väliä missä asumme

Lappeenranta on hyvä paikka olla ja elää. Kaupunkisuunnittelussa on tärkeää huomioida kohtuuhintaisten asuntojen riittävyys erilaisiin tarpeisiin. Ympäristön viihtyvyydestä tulee huolehtia. Meillä on kaunis Saimaa ja yksi Suomen upeimpia satamia, mutta Lappeenranta on laaja. Siksi viihtyisyys, lähipalvelut ja harrastusmahdollisuudet on taattava joka puolella kaupunkia. Pelkkä asunto, viihtyisä ympäristö ja palvelutkaan eivät vielä riitä. Liikenneyhteyksien on oltava toimivat ja infran turvallista, jotta liikkuminen on mahdollista niin jalan, pyöräillen kuin autolla. Myös hyvät joukkoliikennemahdollisuudet ovat tärkeitä. Pinkit Jouko-bussit ovat vetovoimatekijä, joka mahdollistaa kaupungissa liikkumisen sekä kodin, palveluiden, työn että vapaa-ajan vieton välillä.

3. Aina ei tarvitse olla vahva

Joskus voimat voivat loppua. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Jokainen kohtaa elämänsä aikana vastoinkäymisiä, kokee riipaisevia menetyksiä tai vääryyttä, tekee virheitä, sairastuu, tai näin voi käydä jollekin läheiselle. Kun voimat loppuvat tai mieli murtuu, ei tarvitse olla vahva. Silloin jos milloin on tärkeää, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ovat niin hyvät, että ihminen selviää ja pystyy niiden kautta jälleen vahvistumaan. Mielenterveyden hoidon resurssien tulee olla tarvetta vastaavat ja palvelujen tulee olla jokaisen niitä tarvitsevan saatavissa.

Jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on oltava riittävä tuki erityislapsille. Kouluissa tulee olla riittävä vahvuus valvoa ja katkaista koulukiusaamiskierteet. Kouluväkivallan osalta tarvitaan välitöntä puuttumista ja yhteistyötä poliisin, sosiaalityön, vanhempien ja koulun kanssa. Perheet tarvitsevat tukea oli kyseessä erityislapsi, mielenterveysongelmat tai muut arjen hallintaan liittyvät ongelmat. Myös yksinäisyys ja syrjäytymisen ehkäisy vaativat kunnalta ajanmukaisten palveluiden tarjoamista. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävänä on pitää jokaisesta huolta myös vaikeuksien ja heikkouksien kohdatessa, näitä päätöksiä tehdään lähellä ihmistä, kunnissa. Ennaltaehkäisevä työ maksaa itse itsensä tulevina vuosina moninkertaisesti takaisin. Akuutin paikan tullen kunnan on oltava ketterä ja valmis auttamaan.

Kukaan ei pärjää yksin. Ihminen tarvitsee ihmistä. Palveluiden on oltava ihmisen tarpeiden kokoiset.

Minua voit äänestää kuntavaaleissa Lappeenrannassa numerolla 207!