Tämän kertainen eduskuntavaalikierros oli tunteita laajemmalti koskettava kuin neljä vuotta sitten. Ihmisillä oli vahva huoli ympäristön koventuneista arvoista. Ihminen ja inhimillisyys uhkaa jäädä markkinoiden jalkoihin. Kuulin liikuttavia tosielämän kertomuksia perheiden taistelusta selvitä arjen edellyttämistä kustannuksista, esimerkiksi lasten mahdollisuuksista harrastaa, kehitysvammaisenlapsen kanssa selviämisestä, vanhempien työttömyydestä tai pelosta menettää työpaikka tai nuoren opiskelumahdollisuuksista.
Eläkeläisten toimeentulosta, lääkkeiden suurista kustannuksista, paineesta kun puolison menetettyään ei selviydy enää asuntonsa ylläpidosta, jos vielä fyysisesti, niin ei taloudellisesti. Ylipäänsä yksinelävien selviäminen pienillä palkoilla tai eläkkeillä on suomalaisessa kustannustasossa haastavaa. Ja miltä kuulostaa tilanne vanhustenhuollossa olevan. Hoitajamitoitukset eivät riitä. Inhimillisyyden määreet eivät vanhuspalvelulain hyvistä tavoitteista huolimatta toteudu. Jopa saattohoitoon julistetut saattavat olla ilman ympärivuorokautista hoivaa.
Tämän vuoksi oikeistohallituksen hallitusohjelma on ollut surullista luettavaa. Edellä kirjoittamiini tosielämän tilanteisiin ei tule helpotusta vaan käy päinvastoin. Olen aidosti huolissani miten Suomi tulee kestämään sopeutukset ja leikkaukset jo valmiiksi pienituloisimmilta ja niiltä, joilla on eniten haasteita ja huolia tulevaisuutensa suhteen. Hallitus leikkaa lapsiperheiltä, eläkeläisiltä, työttömiltä, sairailta ja vanhuksilta. Pääministeri Sipilä itse myönsi hallitusohjelmasta eduskunnassa keskusteltaessa, että hänen hallitusohjelmansa ei leikkaa hyvätuloisilta.
Uusi oikeistohallitus pelaa huimilla panoksilla. Se näkee työpaikkojen syntymisen ja työllisten määrän lisääntymisen voittavan riskin, joka aiheutuu vääjäämättömästä syrjäytymisen lisääntymisestä sekä yhteiskunnallisen vakauden vähentymisestä. Hallitus luottaa markkinavoimiin työttömyyden ratkaisijana, vaikka tiedetään, etteivät missään länsimaassa markkinat ole työttömyyttä poistaneet, tai saaneet edes inhimillisesti katsottuna siedettäväksi. Aina on tarvittu valtion määrätietoisia toimenpiteitä joita tämä hallitusohjelma pitää sisällään niukalti.
Oikeistohallituksella on oikeutus yrittää valtakirjoillaan konservatiivista talouspolitiikkaa ja romuttaa turvaverkot. Mielestäni hallituksen olisi kuitenkin kannattanut paneutua verotuksemme aukkoihin samalla tarmolla kuin köyhien leikkureihin. Harmaatalous, veroparatiisit, veronkierto, kiinteistökeinottelu ja rahanpesu ovat globaaleja ongelmia, joihin Suomen kaltaisella maalla on hyvät edellytykset puuttua. Nyt se jää auki hallitusohjelman painotuksissa, nähdäänkö edellä mainitut kilpailuetuna vai rikollisuutena?
Suna Kymäläinen, kansanedustaja
Kolumni julkaistu Uutisvuoksi -lehdessä 8.6.2015
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.