Hyvä paha rikkidirektiivi

24.11.11
Kirjoitus on julkaistu akt:n lehdessä

Kaikki ponnistelut ihmisten ja ympäristön terveyden suojelemiseksi on tärkeää. Tavoitteet vaikuttaa meriliikenteestä aiheutuvien ilmansaasteiden määrään ovat kannatettavia. Niin kannatettavia, että rikkipäästöihin tehtävien tiukennusten tulisi olla globaaleja. Vähimmilläänkin EU-komission antaman direktiivin tulisi koskettaa koko unionin jäsenaluetta.

Rikkidirektiivi esittää EU-alueen asteittaista siirtymistä tiukempien päästörajoitusten piiriin. Hullunkurisesti toimeenpanon alulle suuntaaminen kohdistuu pohjoiseen, jossa etäisyydet ja talviset jääpeitteiden aiheuttamat erityisolosuhteet luovat jo nykyisellään kustannuspaineita ja sen myötä haasteita tasa-arvoisiin kilpailumahdollisuuksiin. Lisäksi Itämeren alueen ilmanlaatuun vaikuttavat meriliikenteen päästöt, ovat marginaalisia verratessa niitä välimeren alueen suuriin päästöihin. Kun tavoite on kannatettava, eikö ole luvallista odottaa, että uudistus aloitettaisiin vaikutuksiltaan mittavimmasta ja kustannuksiltaan edullisimmasta päästä?

Takaperin puuhun kiipeäminen ei kannata. Käytettävät keinot eivät voi olla uhaksi maailman puhtaimpiin kuuluvalle teolliselle toiminnalle, eivätkä vaarantaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan elinvoimaisuutta. Vientiteollisuus tuottaa puolet Suomen hyvinvoinnista. Tämän vuoksi kaikki toimet vientiteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi on välttämätöntä. EU-komission ehdotus loisi Eurooppaan kaksi toisistaan kilpailukyvyiltään poikkeavaa talousaluetta: korkeiden kustannusten pohjoisen ja edullisen etelän.

Teollisuuden kilpailu on globaalia, joka ei mahdollista uusien kustannusten vierittämistä hintoihin. Maantieteellisistä syistä johtuva kustannuspaine leikkaisi yritysten kannattavuutta ja heikentäisi niiden toimintaedellytyksiä. Tämän jälkeen Suomi ei olisi enää kiinnostava investointimaa. Pahimmillaan maassa jo olevaa tuotantoa siirtyisi kustannuksiltaan alhaisempiin maihin. Vaikutukset kansalliseen hyvinvointiin ja työllisyyteen olisivat tuntuvia.

Tämän vuoksi Suomen on tavoiteltava lykkäystä suunniteltuun aikatauluun. Lykkäyksen tarve on perusteltua sillä nykyinen merikalusto ei ennätä mukautua tavoitteen asettamiin määräyksiin näin lyhyessä ajassa. Vaihtoehtoinen teknologia ei ennätä kaupallisesti hyödynnettäväksi vuoteen 2015 mennessä. Rikkipesurien käyttöönotto on arvioiden mukaan vaihtoehto vain 1/3 aluksista. Merikaluston käyttöikä on pitkä, myös uudet jalostamoinvestoinnit sekä vaihtoehtoisen nesteytetyn maakaasu-polttoaineen jakeluinfrastruktuurin kehittäminen edellyttää enemmän aikaa. Tavoitteena tulee olla tiukennusten lykkääminen Suomen osalta vuoteen 2025.