Tulin juuri perhematkalta kotiin. Loma oli tarpeen, sillä yksi lapsistani sairasti vakavasti ja joulun aika vietettiin sairaalassa. Nyt vietin aikaa ilman kännykkää, sähköpostia ja tiedotusvälineitä, keskittyen yhden viikon olemaan vain äiti. Kunnes torstaina luin ilta-sanomista Lex-Kymäläisestä ja kuinka lakialoitteen ympärille on noussut kohu ja eräät allekirjoittajista ovat vetäytyneet aloitteesta.
Eduskuntavaaleissa 2011 usea vaalikone kysyi pitäisikö maa- ja kiinteistökauppaa EU: n ulkopuolisille rajoittaa? 134 nyt istuvaa kansanedustajaa oli tuolloin HS:n vaalikonevastauksissa rajoitusten kannalla.
Kun joulun alla 2013 eduskunnan asiakirjatoimiston virkailija ja avustajani tarkastivat allekirjoituksia olevan 101, olimme edustajien Rossi, Tossavainen, Hemmilä ja Paloniemi kanssa päässeet tavoitteeseemme ja jätimme aloitteen.
Nyt kun kansanedustajat ovat toimineet vaalikonevastauksen mukaisesti, nousi kohu. Samat tiedotusvälineiden tahot, jotka esittivät vaalikoneisiin kysymyksen, osallistuvat nyt asian kyseenalaistamiseen.
Aloite on muokattu saman aloitteen pohjalle kuin edustaja Rossi on jo kaksi kertaa aiemmin eduskunnassa jättänyt. Eduskunnassa on myös useita toimenpidealoitteita sekä kirjallisia kysymyksiä aihepiiriltään samasta asiasta. Vasta nyt kuitenkin nousi kohu.
Kuohunnan elementit olivat kasassa kun, asiaan vihkiytymättömät, valitettavasti ministereidemme avustajakuntaan kuuluvat alkoivat vastenmielisesti sävyttyneen huudon aloitteen tarkoitusperistä lähinnä ennakkoasenteidensa pohjilta. Tietotaidottomasti sotkettiin keskenään ostosmatkailu ja turismi, kiinteistö- ja maakauppaan. Ikään kuin kengän ostamiseen tarvittaisiin ensin mahdollisuus kengänalusmaan ostoon.
Rasismista asiassa ei ole kysymys. Kantavia periaatteita on oikeudenmukaisuus ja yhteiset pelisäännöt. Isänmaallisuus ei tarkoita, etteikö nauttisi muiden kansalaisuuksien kanssa toimimisesta. Isänmaallisuus ei ole myöskään kirosana, jonka tunnustamista tulisi hävetä.
Olen tuntenut myötähäpeää aloitetta vastaan huutavia kohtaan, jossa on kadonnut aloitteen sisältö sekä väheksytty suuren joukon mielipiteitä. Epämiellyttävintä on ollut aloitteen allekirjoittajien halveksuminen. Allekirjoittajat ovat toimineet suoraselkäisesti ja jokaisella on ollut oma lähtökohtansa, miksi ovat allekirjoittaneet. Vähimmilläänkin ovat halunneet, että asiasta käydään vakavaa keskustelua. Vastavuoroisuuden elementtien perään huutaminen ei ole halveksittavaa.
Kollegat ovat kommentoineet aloitetta. Hyvä, näin äänestäjä tietää kuka seisoo sanojensa takana. Asiasta kiinnostunut voi katsoa asian HS:n eduskuntavaalikoneen vastauksista, siellä ne ovat kaikkien saatavissa. suurimmat vastamölyt tuntuvat tulevan mielipiteensä vaihtaneilta. Minusta kansanedustajaa ei ole valittu opettamaan kansaa, vaan toteuttamaan kansan tahtoa. Katsoin sähköpostiani ja siellä on useita satoja kannustavia palautteita, menee aikaa kaikkiin vastatakseni, mutta jo niiden ansiosta tiedän olevani oikealla asialla.
Aloite on prosessissa ja tulee lähetekeskusteluun eduskuntasaliin, josta se lähetetään valiokuntaan, jossa päätetään sen käsittelystä. Mikään laki ei määrää, että vain yli sadan allekirjoittajan aloitteet käsitellään. Sukupuolineutraalin avioliittolain kohdallakin äänestettiin käsittelystä, allekirjoittajia oli reilut seitsemänkymmentä.
PS. Jukka Kärnä, lue se aloite, siellä on esillä rajaukset myös osakeyhtiöiden osalle.
Kolumni julkaistu toimituksen lyhentämänä versiona Uutisvuoksi -lehdessä maanantaina 20.1.2014
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.