Työnhaussa

Uutisvirta

Työnhaussa

Meneillään oleva kevät on ollut työhaastatteluissa juoksemista ja prosessi jatkuu vielä viimeisen rutistuksen verran. Tämä työnhakuprosessi on erikoisin mitä äkkiseltään keksin, mutta oikeudenmukaisin mitä tiedän. Olen itse toiminut monesti työhaastattelijana, haastatteluryhmät ovat kuitenkin olleet aina vain pieni otanta niistä, joita tuleva työntekijä tulee edustamaan ja palvelemaan. Tässä työnhaussa on toisin ja se tästä mielenkiintoisen tekeekin. Haen työtä, jolla on merkitystä tulevaisuuteemme. Haen työtä, jotta pääsen vaikuttamaan suunnanmuuttumiseen, sillä haluan todella sen muuttuvan. Olen tuskastunut meininkiin, jossa ihmisen arvo unohtuu, jossa ihmisen ääni ei enää kuulu, jossa markkinat jylläävät ja markkinat voittavat. Olen tuskastunut maailmaan, jossa vain menestymisellä on merkitystä. Tässä työnhaussa ei riitä viiden haastattelijan vakuuttaminen, valtuutus vaaditaan vähintään 5 000 ihmiseltä, jotta työpaikka on toteutuakseen. Se pitää ihmisen mielen nöyränä ja asenteen oppivaisena. Jokainen kohdattu ihminen tuo mukanaan uuden näkökulman asioihin, mustavalkoista maailmaa ei ole olemassakaan ja sen rikkauden oivaltaminen on ravitsevaa. Haen kansanedustajan määräaikaista työsopimusta, ymmärtäen ettei kansanedustaja ole muiden yläpuolella, vaan yksi massasta, valmiina kuulemaan ja ajamaan kansan asioita.

Olen neljälapsisen perheen äiti. Nuorin lapsistani on 6-vuotias pieni herra Luukas ja vanhin 15-vuotias nuori leidi Ronja, väliin mahtuvat kesällä 10- täyttävä Rebekka ja 13-vuotias Rasmus. Mieheni Tomi työskentelee vuorotyössä Stora Enson alueella. Perheemme on aina ollut aktiivinen ja monessa yhdessä mukana, urheilu, kulttuuri ja politiikka ovat olennainen osa elämäämme, johon on mahtunut niin Kikka-88:a, Rakkauden rikkautta, Vuoksen Helmeä, Imatran Voimaa, Tanssikoulu Jamia, Power twistersiä, Mannerheimin lastensuojeluliittoa kuin Ruokolahden palloseuraa. Perheemme oli syy, jonka vuoksi aluksi pohdin valmiuttani heittäytyä kansanedustajaehdokkuuden pyörteisiin. Kun jarrasin vastaan, mieheni kannusti. Harkinnan ja lukuisten keskustelujen jäljiltä olin vakuuttunut, perheemme on tässäkin projektissa yhdessä. Tämä on mahdollisuus vaikuttaa lasteni tulevaisuuteen, mahdollisuus vaikuttaa meidän kaikkien arjen sujumiseen ja turvallisuuteen.

Tämän kertyneen kokemuksen jäljiltä, en voi nauramatta todeta, että kyllä mielessä on käynyt lukuisia kertoja, että tällä reality-sarjojen kukoistavalla aikakaudella elämästämme jos mistä olisi saanut mielenkiintoisen tosi-tv sarjan. Uskomattoman hauskoja lähtöjä on tämän joukkueen voimin kentille tehty. Järjestys ja sekasorto ovat lyöneet kättä, vaan asenne on aina ollut kohdillaan, tämä koetaan vain tämän kerran tällaisenaan. Lasten kanssa toki on kampanjoitu vain kohtuuden rajoissa ja tämä on iso-vanhempien ansiota. Nyt tiedämme, mitä on kun ison perheen pyykinpesukone hajoaa kesken kiireisimpien vaalijuoksujen, mutta yhtälailla kuin likapyykkien kuljettaminen vanhempien koneelle kuin nuoruudessa konsanaan, on osa tätä elämää, joka ei koskaan ole sujuakseen käsikirjoituksen mukaan.

On niin, ettei ihminen voi paljon hienompaa kokea, kuin saada rinnalleen ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan omasta ajastaan, omasta energiastaan jopa euroistaan, jotta minun työnhakuprosessissani kävisi hyvin. Tukenani tässä samassa rintamassa on kulkenut upea Team Suna 2011. Tämän aurinkoisen porukan voimin olemme tehneet vaalityötä Team Sunan näköisesti. Lähtökohtana on ollut, ettei politiikan tekemisen tarvitse olla ryppyotsaista tai etäistä. Kyynärpäätaktiikka ei ole ollut Team Sunan työkaluja, vaan läpi vievänä linjana on ollut usko oman tyylin kantavuuteen. Silloin kuin joukkue on vahva ja tavoite yhteinen, ei ilo karkaa. Kaikki ponnistelumme on perustunut tavoitteeseen kohdata ja tavoittaa sinut, hyvä lukija. Päätät miten päätät osaltani, tässä haastattelussa, tässä työnhakuprosessissa. Olen voittaja, sillä voin olla onnellinen, että olen saanut olla osa elämääsi ja toivottavasti arvoisesi sellainen. Käy äänestämässä äänelläsi on merkitystä.