Hyvinvointivaltio takaisin osa 2

Uutisvirta

Edellisessä kirjoituksessani kysyin, pitäisikö jo alkaa puhumaan hyvinvointivaltion takaisin saamisesta. Samaa ajatusta jatkan tässä, mutta nyt eri lähtökohdasta katsoen..

Kuten olen todennut, ajanhenki kertoo karua kieltä siitä mitä on olla pieni ihminen. Lapsiperheissä on yhä enemmän pienituloisuutta. Viimeisen 15 vuoden aikana lasten suhteellinen köyhyys on yli kaksinkertaistunut. Vuonna 2008 lapsiperheistä 13% kuului pienituloisiin kotitalouksiin. Näissä perheissä perustellutkin ostokset siirtyvät. Lapsille ei ole varaa hankkia luistimia, joita tarvitsisi mm. koulussa. Polkupyörät ja muut kalliit hankinnat jäävät pois kokonaan. Harrastuksiin ei ole mahdollisuutta harrastemaksujen ja välinehankintojen vuoksi. Kaikki irtoava raha menee ruokaan ja aivan välttämättömimpään. Kun ruoan arvonlisäveroa nostetaan, leipä kallistuu yhtä paljon 200 000€ vuodessa ansaitsevalle kuin alle 15 000€ vuodessa tienaavalle. Energiaverojen korotukset nostavat valon ja lämmön kustannuksia samassa suhteessa. Linjaus tasaveroihin on pahasti pieleen mennyttä politiikkaa aikana, jolloin eriarvoisuus kasvaa hälyttävää vauhtia jo muutenkin. Mitä lapsesta lähtien syntyvä eriarvoisuus tarkoittaa yhteiskuntamme tulevaisuudelle? Tätä vastaan yhteiskuntaamme on rakennettu ja nyt vuonna 2010, olemme tilanteessa jossa joudumme määrittämään uudelleen suunnan eriarvoisuuden poistamiseksi. Lapsiperheille suunnattuja tukia on tarkasteltava ja niihin on kohdistettava korotuksia. Lapsi on aina yhtä arvokas, siksi lapsilisän tulisi olla samansuuruinen jokaisesta lapsesta. Lapsi ei saa valita perheen varallisuustasoa syntyessään. Lapsilla on kuitenkin yhtäläiset tarpeet, joiden takaaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Yhteiskunnalle on edullisempaa panostaa lapsiperheisiin, kuin odottaa mitä eriarvoisuuden korostuminen ilmiöineen tulee tarkoittamaan 15 vuoden kuluttua.

Meillä on kovin paljon tehtävää saadaksamme yhteiskunnasta hyvinvoivan.