Hyvinvointivaltio takaisin

Kirjoituksia,Kolumnit,Uutisvirta

Kirjoitus on julkaistu 28.10.2010 Viikko-Eteenpäin lehden ”Ehdolla eduskuntaan” kolumnissa, sekä Kymen sos.dem.piirin blogissa.

Tässä maailmassa on aivan liian paljon pielessä, aivan liian monta asiaa hoidettavana kuntoon ihmisyyden ja järkevyyden takaamiseksi. Tämä tietoisuus ajaa minuun tahtotilaa vaikuttaa paremman yhteiskunnan toteutumiseen. Ajankohtaisuudessaan tuntuu, etten pääse yli enkä ympäri vanhustenhuollon tilanteessa olevasta epätoivoisuudesta, siksi tässä, kuten muutamassa edellisessäkin kirjoituksessani keskityn jälleen tähän tärkeään aiheeseen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valviran) ja aluehallintovirastojen yhdessä toteuttama tutkimus kertoi juuri karua kieltä siitä, mitä on vanhustenhuolto vuonna 2010. Tutkimus vahvisti omaisten sekä vanhustenhoidossa työskentelevien kriittiset painotukset asian tilasta, sillä tutkimuksen mukaan vain yksi kymmenestä hoitopaikasta täytti kaikki laatusuositukset!

Suomessa ei ole lakia vanhustenhuollosta, mutta järjestäviä tahoja ohjeistavia ministeriön suosituksia on olemassa. Kuitenkin tutkimuksessa ilmeni puutteita henkilökunnan määrässä, henkilökunnan koulutuksentasossa, kuntouttavan toiminnan puutteessa, ravinnossa, jopa lääkityksen tarkistamisessa. Kaikilla hoitolaitoksissa olevilla ei ollut lainkaan hoito- ja palvelusuunnitelmia. Kuinka siis voidaan ottaa huomioon yksilöllisyys, inhimillisyys ja turvallisuus? Jo perustuslakiin on kirjattu oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Tämän vuoksi laki vanhustenhuollosta tulee tarpeeseen, lakiin on myös kirjattava selkeät seuraukset, jos lainkirjainta laistetaan.

Inhimillisyys on ihmisarvon olennaisimpia peruselementtejä. Jokainen meistä edellyttää arvomaailmassaan inhimillisyyden toteutumisen läpi elämänkaaren. Tämän peruselementin luulisi toteutuvan hyvinvointiyhteiskunnassa. Kaikki puhuvat hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta tai säilyttämisestä, pitäisikö jo siirtyä puhumaan hyvinvointivaltion takaisin saamisesta?

Me demarit olemme vahvoja julkisten palveluiden kannattajia. Huolestuttavinta tässä tutkimustuloksessa oli, että kaikkein heikoimmin hoidonlaadusta selvisi julkinen puoli. Tämä tietysti kertoo osansa siitä, että järjestävät tahot, kunnat kamppailevat velvoitteidensa ja käytettävissä olevien rahallisten resurssien paineessa. Niin ei kuitenkaan saa olla. Tuottavuutta ja tehokkuutta mitattaessa täytyy ymmärtää, että tuottavuutta on hyvin hoidettu potilas.

Huonosti hoidettu julkinen hoito jakaa vanhustenhoidon kahteen luokkaan. Rahalla saa parempaa hoitoa ja toiseksi vaihtoehdoksi jää julkinen. Tiedämme että nyt vuonna 2010 vanhustenhuollon tila on hälyttävä. Kahteen luokkaan jakaantumisen estämiseksi tarvitaan pikaista asenneilmapiirin korjausta ja todellisia toimia tilanteen korjaamiseksi. Ensisijassa tarvitaan valtion tasolta resursointia vanhustenhuoltoon ja heti rinnalla paikallisesti päätöksistä vastuussa olevien on valvottava ja edellytettävä hyvää laatua omissa kunnissaan ja toimintaympäristöissään, jotta aatteellemme olennainen inhimillisyyden huomioiminen toteutuu. Olitpa rikas tai köyhä, terve tai sairas, nuori tai vanha, olet ihminen ja ihmisellä on aina samat tarpeet iästä ja kunnosta riippumatta. Elämässä vanhetaan, jos hyvin käy. Tuolloin meistä jokainen ansaitsee hyvän ja inhimillisen toimintaympäristön.