Kansalaisadressi

Kansalaisadressi 2007

Arkipäivää varsinkin Suomen itärajan tuntumassa olevissa kunnissa on, että kiinteistöt siirtyvät ulkomaalaisomistukseen. Pienen rajakunnan kuntapäättäjänä olen erityisen huolestunut tästä suuntauksesta. Omassa kunnassani Ruokolahdella, jossa on paljon rantapinta-alaa, ulkomaalaisomistukseen siirtyvät erityisesti rannat ja rantakiinteistöt. Näkemykseni on, että jokainen ulkomaalaiselle siirtynyt ranta tai kiinteistö on tämän jälkeen pysyvästi poissa oman kansamme perinnöstä. Mahdolliset omistussuhteiden vaihdokset eivät jatkossa tule koskettamaan kansalaisiamme: näiden kiinteistöjen markkinointi tulee siirtymään sinne, mistä omistajatkin ovat lähtöisin. Myöskään hintataso ei tulevaisuudessa tarjoa muuhun kehitykseen sen suurempia mahdollisuuksia kuin nytkään. Näen tämän asian paitsi omaa kuntaani koskevana uhkatekijänä myös kokonaisuudessaan laajempana, varsinkin koko itärajaa yhdistävänä ongelmana. Tämän vuoksi olen ottanut asian yleisesti esille.

EU:n ulkopuolelta tulevien ulkomaalaisten oikeutta ostaa Suomesta maata tai kiinteistöjä tulisi rajoittaa.

Esitykseni on, että EU:n ulkopuolelta tulevan henkilön tulisi olla asunut Suomessa ennen osto-oikeuttaan vähintään viiden vuoden ajan.

Olen aloittanut nimien keruun kansalaisadressiin.

Pääset osallistumaan adressiin tältä sivustoltani. Tarkoituksena on saattaa asia julkiseen keskusteluun ja viedä viesti kansalaistemme asioista päättäville. Adressini suo mahdollisuuden mielipiteen ilmaisuun. Olen sitoutunut viemään asiaa ja nimilistaa eteenpäin päättäjillemme viestiksi ja toivomukseksi siitä, että asiaan tulisi tarttua ja etsiä ratkaisuja. Ehkä aloitteeni johtaa innovatiiviseen ratkaisun etsimiseen ja mikä tärkeintä, sen ratkaisun löytämiseen.

 

HINTATASO KARKAA, KUNTIEN VÄESTÖ VÄHENEE

Esimerkiksi varakkailla naapurivaltiomme kansalaisilla on mahdollisuus maksaa hinta kuin hinta haluamastaan kiinteistöstä tai rannasta. Tämä on nostanut hintatasoa, joka jatkaa edelleen nousuaan. Seurauksena on pian tilanne, jossa jo osin olemmekin: tavallinen suomalainen työtätekevä ei enää pysty vastaamaan hintakilpaan.

Kokoaikaiseen asumiseen tarkoitetut kiinteistöt vaihtuvat ulkomaalaisten loma-asunnoiksi, joissa käydään epäsäännöllisesti, jopa harvoin. Tämä voi vaikuttaa ratkaisevasti kunnan väestömäärään, verotuloihin ja palveluiden järjestämiseen. Välttämättömien kunnallisten palvelujen tarve ei muutu ympärivuotisten asukkaiden kohdalla, mutta edellytykset järjestää kunnallisia palveluja voivat ratkaisevasti vaikeutua.

Onko meillä tulevaisuudessa edessämme tilanne, jossa suuri osa kiinteistöistämme ja rannoistamme on ulkomaalaisomistuksessa? Millainen on tilanne viidenkymmenen vuoden kuluttua? Huoli, ihmettely ja turhautuminen ovat tämän asian kohdalla yleinen puheenaihe.

VIIDEN VUODEN MAASSA-ASUMISVELVOITE

Esitän, että EU:n ulkopuolelta olevien suomesta kiinteistön ostavien tulee olla asunut maassamme sitä ennen vähintään viisi vuotta. Toimivan mallin saamme Ahvenanmaata koskevasta lainsäädännöstä. Siellä vastaava käytäntö on toiminut hyvin jo pitkän historian ajan. Mielestäni meille kansalaisille tulisi lainsäädännön turvin taata todellinen mahdollisuus säilyttää suomalainen omaisuutemme itsellämme ja antaa näin myös mahdollisuus vaikuttaa hintatason maltillisempaan nousuun. Ennen kaikkea olisi mahdollista säilyttää kiinteistöt asuttuina.

EI RASISMIA

Asiani on isänmaallinen siinä mielessä, että arvostan ja kiitän Suomen itsenäisyyden puolesta kaikkensa tehneitä sekä vaikeina aikoina eläneitä. Soisin heidän saavutustensa jälkien säilyvän omanamme. Aloitteeni ei ole kuitenkaan ulkomaalaisvastainen. Toivotan ulkomaalaiset tervetulleiksi. Tarjotkaamme heille edelleenkin hyviä palveluja ja kehittäkäämme niitä. Kansainvälisyys ja turismi ovat toivottava ja suotava asia. Kyse on kuitenkin eri asiasta silloin, kun käymme keskustelua siitä, kuka on omistaja.

Rasistiseen keskusteluun en osallistu. Näen jokaisen yksilön kansalaisuuteen katsomatta tärkeäksi. Tilanne täytyy nähdä nyt selkeästi ja oikein: ulkomaalaiset ovat tilanteeseen syyttömiä – he toimivat suomen lain puitteissa ja maksavat kiltisti sen mitä pyydetään. Ongelman ydin on lähtöisin meistä, ja siihen meidän tulee hakea muutosta.

– Mitä meillä voitaisiin asialle tehdä?

– Haluammeko mitään tehtävänkään?

– Katsommeko voimattomina, mitä tuleman pitää?

Toivon kaikkien ymmärtävän, ettei tämän adressin voimalla olla keneltäkään viemässä oikeutta Suomessa asumiseen tai työskentelyyn, ei edes lopulta omistamiseen. Adressi pyrkii osaltaan varmistamaan, että omistusasunnot ovat tarkoituksensa mukaisesti jatkuvasti asuttuina.

Myös vuokralla asumisen mahdollisuus olisi joka tapauksessa edelleen olemassa. Suuri osa suomalaisista asuu tälläkin hetkellä vuokra-asunnossa, eikä sitä tulisi pitää vähemmän arvostettuna asumismuotona. Mutta onko tulevaisuuden näkymä se, että suomalaisten vuokra-asuminen lisääntyy siksi etteivät he eivät pysty vastaamaan kiinteistöjen hintakehityksen paineisiin? Ovatko omistusasunnot silloin ulkomaalaisomistuksessa? Ovatko ne silloinkin 11 kuukautta vuodesta tyhjillään? Kysymykset ovat aiheellisia, jos mikään ei muutu.

EI MOITTEITA

En ole laatinut adressiani myöskään moitteeksi niille, jotka ovat jo myyneet kiinteistönsä EU:n ulkopuolelta tuleville. Lain puitteissa toimimista ei ole syytä arvostella. Oman hyödyn maksimoiminen on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta kenties valitettavan lyhytkatseista.

Aloitteeni yksinkertaisena tarkoituksena on vaikuttaa tulevaan. Ei arvostella mennyttä, vaan oppia ja hyötyä siitä.

Yksi yksittäinen ihminen voi vaikuttaa vähän, useampi varmuudella yhdessä enemmän. Kansalaisadressini tarjoaa jokaiselle, jonka mielestä asiaan tulisi jollakin tavoin etsiä ratkaisua, mahdollisuuden viestiä tästä tarpeesta ja saada asialle oman mielipiteensä verran lisää painoarvoa.

Haluan korostaa, etten ole asialla puolue- enkä kunnallispoliitikkona vaan yksityisenä henkilönä. Vaikka olen perustanut kertomaani myös kuntapäättäjän näkökulmasta, en kuitenkaan näe tätä asiaa vain Ruokolahden asiana vaan yleisesti koskettavana asiana. Tätä ei pidä sekoittaa puolueeseen tai yhteen yksittäiseen kuntaan sidotuksi asiaksi.