Viisi ja puoliviikkoa sitten pakkasimme Team Sunan voimin vaalikärryksi vuokratun asuntoauton ja lähdimme kiertämään uutta kaakkois-Suomen vaalipiiriä. Matkassa telttakatosta, grilliä, pöytää, tuolia, viiriä, kertakäyttöastioita, suklaasuukkoja, puolukkahilloja, tulitikkuja, esitteitä, karamelliä, välillä leipiä tai pullaa, kahvinkeittimiä, termospulloja, vesisäiliöitä jne. Vaalikiertue on maakuntamatkailua parhaimmillaan, 8000 kilometriä läpi kappaleen kauneinta suomea. Lähes 120 vaalitilaisuutta, lukemattomia kohtaamisia. 

Vaalikiertue on koskettava kokemus, ihmisten kohtaaminen, elämäntilanteiden ja -kertomusten kuuleminen on tunteellista ja liikuttavaa. Monesti kohtaamiset päättyivät molemmin puoliseen silmäkulmien kuivailuun, usein remakkaan nauruun. Itselleni päällimmäiseksi tunteeksi kiertueelta jäi hyvä, tunteellinen ja levollinen mieli. Sain teiltä kohtaamiltani ihmisiltä kannustuksenne ja kertomanne myötä valtavasti energiaa ja todella paljon tahtotilaa toimia, jotta suomesta tulisi parempi paikka olla. 

Vaalielämä on aina poikkeusaika perheessä. Meidän perheessä kevääseen sisältyi  myös esikoistyttären ylioppilaskirjoitukset. Äitini vastasi kotimme ylläpidosta ja ruoanlaitosta samanaikaisesti kun minä, mieheni Tomi ja team Sunan vaaliporukka kiersimme kentillä vaalityössä. Vaalien aikaan kaikki ei aina mene putkeen, vaikka niin toivoisi. Meillä pyykinpesukone hajosi taas, kuten neljä vuotta sitten vaalien aikaan. Yhden lapsen kännykkä sanoi sopimuksen irti, tietokone meni tehdasasetuksiin, vanha chrysse-auto ei ensin mennyt katsastuksesta läpi. Näistä kaikista kuitenkin selvittiin. Vaikeinta oli toisella viikolla matkaan lähteminen kun perheen kymmenen vuotias oli viisi päivää 39-40 asteen kuumeessa. Sydän ja äiti minussa käski aivan toisin, kuin jättää poika mummon hoivaan, vaikka mummo hoivasi poikaa kaikella rakkaudella kuten on aikanaan minuakin hoitanut. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaalikierros on tehty. Valtakirja teiltä neljäksi seuraavaksi vuodeksi saatu. Työ jatkuu ja Arki palaa taloon, ainakin siiheksi kun juhlimme ylioppilastamme kesän kynnyksellä! Elämä on lahja. Kiitos!

Kolumni julkaistu Imatralaisessa ja Lappeenrannan Uutisissa 23.4.2015.