Kesäkuussa julkaistussa, ulkomaalaisten tekemien kiinteistöhankintojen turvallisuutta pohtineen työryhmän selvityksessä todetaan huoli muuttuneesta turvallisuustilanteesta. Kiinteistöjen käyttö vakoilu- tai tarkkailutehtäviin on yksi esimerkki riskeistä, joihin työryhmä vastaisi valtion lunastus- ja etuosto-oikeutta parantavilla lakimuutoksilla.

Selvityksessä ehdotetaan myös ETA-alueen ulkopuolisiin ostajiin sovellettavan lupaprosessin käyttöönotosta, joka kohdistuisi ostajan lisäksi kiinteistölle ilmoitetun käyttötarkoituksen varmistamiseen silloin, kun kiinteistön omistus voi muodostua vaaraksi valtion kokonaisturvallisuudelle.

Etuosto-oikeus ja lupamenettely nähdään ennakoivina keinoina turvata valtion omistus, mutta riittävätkö ne? Vastaan itse, ei riitä! Esitys on edelleen varovainen ja siksi vaarana on, että siihen jää tarkoituksen vastaisia porsaanreikiä. Lupaharkintaprosessi on askel oikeaan suuntaan, mutta esimerkiksi jo olemassa olevaa valtion lunastusoikeutta käytetään vain harvoin, lisäksi se on prosessina raskas ja kallis.

On hämmentävää, että samaan aikaan kun riskien minimoimiseen etsitään keinoja, Senaatti suunnittelee jälleen rakennusten myyntiä Immolan rajavartioston alueella. Järjettömintä asiassa on, että kysymyksessä on alueen aitojen sisäpuolella olevat kiinteistöt; alueella, jossa koulutetaan armeijamme erityisjoukkoja.

Senaatti on jo myynyt useita turvallisuuden kannalta merkittäviä kohteita ja sama toiminta näyttää jatkuvan. Senaatti on ilmoittanut moneen kertaan, ettei se rajoita ostajia, silloin kun kohde on laitettu myyntiin.

Kaiken kiinteistökauppaan liittyvien keskustelujen, lakiesitysten ja selvitystöiden jälkeen, meillä edelleen syntyy järjenvastainen tilanne, jossa valtion kiinteistöyhtiö kauppaa strategisesti merkittävällä alueella olevia kohteita. Eikö Senaattikiinteistöjen toimintaan saada linjanmuutosta?

Digi- sekä hybridiajan uhat tiedostetaan, siksi tarvitaan rohkeutta toimia.

*Kolumni julkaistu Uutisvuoksi-lehdessä sekä verkossa 10.8.2018