Työllistämistoimet K-50

Etusivu,Kirjoituksia,Kolumnit,Uutisvirta,Yleinen

Helsingistä löytyy disco alaikärajalla K-50, paperit tarkastetaan ovella. Näin ei ole valitettavasti asian laita työvoimatoimistoissa. Nyt taantuman ja lisääntyvän työttömyyden aikana aktiiviset työllistämistoimet ja uudistukset ovat vieneet huomion nuoriin. Toki 300 euron suojaosa helpottaa myös yli 50-vuotiaiden tilannetta.

Tilastot kuitenkin osoittavat, että 50+ ikäluokissa on huolestuttavasti lisääntynyt jättäytyminen ulos työmarkkinoilta. Periksi antamisen henki on lisääntynyt. Se näkyy ikäluokan työvoiman ulkopuolisten määrän lisääntymisenä. Nuoruutta ja vahvuutta korostavassa yhteiskuntamme henkisessä tilassa on syntynyt väärä vire.

Nuoretkaan lukijat eivät voi tätä ohittaa. Me kaikki vanhenemme joka sekunti. Huoli on siis yhteinen, eikä saa jäädä niin ikään tärkeiden nuorten työllistämisen aktiivitoimien jalkoihin. Monilla elämän aloilla, kuten esimerkiksi liikunnassa 50+, 55+, ikämies- ja lady-sarjat ovat olleet edistyksellisten järjestöjen perustoiminnan normikauraa.

Jostain syystä tuntuu, että työvoimapolitiikassakaan tätä näkökulmaa ei koeta riittävään ”seksikkääksi” eikä innovatiivisten kokeilun temmellyskentäksi. Tuntuu kuin perustuslakia tulkittaisiin nyt kokenut, vanhin ikäluokka unohtaen. Terveiset ”kentältä” tukevat havaintoa. Palveluvalikosta löytyy täsmätoimia kaikille muille paitsi viiden kympin ikäpaalun ohittaneelle. Ja samaan aikaan hoetaan työvoimapulasta ja tarpeesta lisätä työperäistä maahanmuuttoa. Mielestäni yhtälö ei toimi.

Viimeistään minihallitusneuvotteluissa on aika korjata kurssi tässä tärkeässä asiassa. Monista perusoikeuksista meuhkataan kovin paljon. Työn oikeuden perusoikeus on jäänyt julkisuudessa taka-alalle.

Nyt on lähdettävä työllistämisessä liikkeelle uusin periaattein, jotka soveltuvat tähän aikaan. Suomesta löytyy paljon tekemätöntä mielekästä työtä, useimmat työttömät ovat valmiita tarttumaan työhön, suomalainen yhteiskunta on varakkaampi kuin aikaisemmin ja keskimäärin tulotasomme on korkea. Kaikki mielekäs työ ei löydä tekijäänsä kuitenkaan ilman julkista tukea. Suurta osaa työpaikoista tuetaan jo julkisin varoin. Jokaisesta työllistetystä työttömästä tulee veronmaksaja, kun hän työllistyy ja sosiaalimenot sekä monet muut yhteiskunnan menot pienenevät hänen kohdallaan. Siten työllistämisen nettomenot voivat olla hyvin pienet. Varat työllistämisjärjestelmän käynnistämiseen on uuden työllistämisjärjestelmän löydettävä.

Se ei voi olla vaikeaa. EU:n perussopimuksella on pyyhitty pöytää kun tarve on ollut kova. Ja nyt on tarve työttömillä. Yhtään ikäluokkaa unohtamatta.

Suna Kymäläinen
SDP:n eteläkarjalainen kansanedustaja

Kolumni on julkaistu maanantaina 26. toukokuuta 2014 Demokraatissa sivulla 15.