Turvaa ja kohtaamista

Etusivu,Kirjoituksia,Kolumnit

Saan huolestuttavia viestejä ympäri Suomen, kuinka heikkokuntoiset ihmiset jonottavat pääsyä tehostettuun palveluasumiseen, osa jonottaa kuolemaansa saakka.

Osa vanhuksista on lähes heitteille jääneitä. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei tarjoa heille turvaa ja inhimillisyyttä, vaikka kotihoito pyörähtää paikalla kerran tai muutaman vuorokaudessa.

Eksoten alueella tilanne on monia muita parempi, kotonaan paikkaa odottavia on viisi, mutta jokainen on tärkeä ja siksi yksikin ihminen on liikaa. Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen kertoo (7.2 Eksoten blogissa) kotihoidon kehittämisen olevan vasta alussa, hän kertoo virtuaalisista kotikäynneistä, digitalisaation mahdollisuuksista ja sen mukanaan tuomista säästöistä.

Hän on oikeassa siinä, että elinympäristön muutokset tuovat uusia mahdollisuuksia. Kuitenkaan muistisairaalle digitalisaatio ei ole ratkaisu, jos hän ei osaa käyttää edes ranteessaan olevaa turvakelloa. Vanhusten hoivapalveluiden verkkokauppakaan ei helpota sellaisen ihmisen arkea, jolla ei osaa käyttää nettiä. Kehitys ei saa jättää alleen ihmistä, joka ei tässä kehityksessä ole pysynyt matkassa.

Pentti Itkonen kirjoitti myös: ”pelkästään henkilökunnan määrän jatkuva lisääminen alkaa jarruttaa uusien palvelujen kehittämistä”. Tästä olen erimieltä, kone ei koskaan korvaa ihmistä, kohtaamista tai kosketusta.

Vanhustenhuollon henkilöstö on uuvuksissa. Tahtotila hyvästä hoivasta ei riitä, jos aikaa ei ole. Asiantilan todensi välittömästi kunta-alan työntekijöiden ylityö- ja vuoronvaihtokielto, jonka myötä myös meillä Eksotessa palvelutasossa jouduttiin tekemään heikennyksiä. Henkilökuntaa on selkeästi liian vähän, jos pelkästään ylityöstä aiheutuu ikäihmisten kotihoidossa aikataulu- ja sisältömuutoksia. Laadukas hoiva vaatii riittävästi työntekijöitä, eikös?

Suna Kymäläinen

kansanedustaja, Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja

Kolumni julkaistu 14.02.2018 Imatralainen- ja Lappeenrannan Uutiset-lehdessä Viikon vieras-kolumnina.