Vastine Kristiina Korjonen-Kuusipurolle (16.5)

Kommentoin Imatralaisen haastattelussa (9.5) Ylen päätöstä poistaa Herra Heinämäki-lastenohjelma pois Yle Areenasta, pidin tehtyä ratkaisua ylireagointina ja pidän edelleen.

Kristiina Korjonen-Kuusipuro otti haastatteluuni kantaa Kansan Kanta -palstalla (Lappeenrannan Uutiset 16.5) esittäen, että kuvailemani intiaaniviittauksien käyttö varhaiskasvatuksessa edustaa kulttuurin omimista. Hänen mukaansa omimisessa asian tai esineen sidos aitoon kulttuuriin katkaistaan edustaen pahimmillaan kulttuureja sortavaa vallankäyttöä.

On totta, että historiallisesti kipeiden kulttuurikysymysten kohdalla puhe- ja käsittelytapaan pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota ja stereotypioita purkaa. Vain näin saamme äänen kuuluviin niille, joilta stereotypiat ovat sen vieneet.

Päiväkotien kasvatustoimintaa kommentoin omaan ammattitaustaani perustaen ja edustan näkemyksilläni vain omia kokemuksia ja näkemyksiä.

Mainitsin mm. intiaanikulttuuriin viittaavista leikeistä, mutta todellisuudessa kulttuuriopetus päiväkodissa on toki paljon kokonaisvaltaisempaa. Jos toiminnan teemana on esimerkiksi ”matka maailman ympäri”, voidaan keskittyä vaikka kokonaisen viikon ajan yhteen kulttuuriin tai valtioon ja seuraavalla viikolla toiseen. Tällöin leikitään kuhunkin aiheeseen liittyviä leikkejä, lauletaan, mietitään mitä kyseisessä maassa syödään, ehkä leivotaankin, pohditaan kyseiseen kulttuuriin liittyviä erityispiirteitä, tutustutaan keskeisiin nähtävyyksiin esim. Kiinan muuriin tai Eiffel-torniin, askarrellaan jne. teemaan liittyen.

Oli leikki tai ei, esim. intiaaneja ei koskaan tuoda esiin negatiivisessa valossa – ei liitettynä pelkoon tai häpeään.

Päiväkodeissa lapsille opetetaan toiminnan kautta suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden kunnioitusta. Kyllä päivähoidon ammattilaiset ansaitsevat paremman luottamuksen työstään, kuin että työtä arvioitaisiin vain yhden tv-ohjelman pintatason mukaan tai haastatteluun antamieni vastausten pohjalta. Lapset todella ovat älykkäitä, mutta onneksi varhaisen ikänsä vuoksi harvoin näkevät ihmisiä tai esineitä vielä stereotypioina. Kulttuurikasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta.

Keskustelu kulttuurien omimisesta on tärkeä aihe, mutta se avaa mukanaan tarpeen laajemman mittakaavan arvioinnista.

Kuten esimerkiksi matkamuistot? Olen matkustellessani tuonut lapsilleni niin intiaanien käsintehtyjä leluja Pohjois-Amerikasta kuin unisieppareita Meksikosta. Samoin lapsillani on ollut Lapista ostamia neljän tuulen hattuja. Oliko heidän leikeissään arveluttavia piirteitä kulttuurin omimisesta tai yksipuolisesta leimaamisesta? Mielestäni ei. Jos esineet tai kulttuuriin viittaavien vaatteiden käyttö on kiellettyä ja tämä koetaan loukkaavaksi tiettyjä tahoja kohtaan, kulttuureiden ymmärtäminen ja tunnistaminen vaikeutuu. Tällöin kuitenkin täytyisi rajoittaa myös turisteille kohdennettujen palveluiden, hyödykkeiden ja esineiden myynnistä. Tällä on lopulta vaikutusta myös näiden alkuperäiskansojen toimeentuloon. 

Lopuksi, en ole saamelaisen jälkeläinen, mutta aviomieheni on, joten lapsissani on myös tätä suoraa perimää. Olemme tästä ylpeitä ja arvostamme sekä kunnioitamme saamelaisten kulttuuria ja elämäntapaa. Silti sanon, että liialliseen puolesta loukkaantumiseen ja rajoittamiseen ei pidä mennä, sillä saadaan aikaan enemmän ongelmia, kuin mikä alkuperäinen tarkoitus hyvästä oli.

Suna Kymäläinen

kansanedustaja, Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja

 

*Vastine on julkaistu Lappeenrannan Uutisten Kansan Kanta-palstalla keskiviikkona 23.5