Vappupuhe Ruokolahdella 30.4 ja Rautjärvellä 1.5 
Muutokset puhuttaessa mahdollisia

Hyvät toverit, arvoisa vappukansa!

Viime vuosi markkeerasi 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyden juhlaa, tämä kevät palauttaa mielemme Suomen kansaa kahtia jakaneeseen sisällissotaan. Taistojen jälkeen yhteinen rintama voitti, hyvinvointivaltion kollektiivinen rakennusprojekti käynnistyi, mutta nyt yhteiskuntaamme ravisuttaa uudenlainen kahtiajako: eriarvoistumiskehitys, joka jakaa kansaa hyvä- ja huono-osaisiin, etuoikeutettuihin ja toimeentulostaan kamppaileviin.

Suomalaista hyvinvointivaltiota on aina rakennettu pitkän tähtäimen päätösten pohjalle. Malliesimerkkinä tästä on koulutus, joka on luonut suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon kivijalan. Sosiaaliturva on taas punonut suojaverkon, jolla ihmisen toimeentulo on viime kädessä taattu.

Ennen kaikkea suomalainen hyvinvointivaltio on perustunut yhteisesti hyväksyttyyn malliin yhteiskunnasta, joka ottaa kopin, silloin kun voimat pettävät. Nyt hallituksen epätasa-arvoisen leikkauspolitiikan myötä oikeus hyvinvointivaltiosta on asetettu kyseenalaiseksi: vastustajat vaativat perusteita, puolustajat vetoavat solidaarisuuteen. Keskustelua käydään kahdessa leirissä, erillään ja toisista irrallaan.

Tasa-arvon ja hyvinvoinnin kehittämisessä yhteistyö ja demokratia ovat kuitenkin ainoa tie. Suomen sadan vuoden tasa-arvon liekki tulisi nostaa takaisin kehityksen airueeksi. Tulevaisuuden epävarmuus koskettaa meitä jokaista, siksi ihmisten välinen tuki on tärkeää. Yhteiskunnan olkapää hyvänä kakkosena.

Hyvät toverit!

Suomi elää hyvinvointinsa murroskautta. Syntyvyys on alle väestön uusiutumisen, terveyserot kasvavat jokaisessa ikäryhmässä. Kansainvälisessä vertailussa nuorten koulutustaso on pudonnut 2000-luvulla maiden keskikastiin ja työvoiman koulutustason nousun odotetaan lähivuosina pysähtyvän, 20 vuotta muita kehittyneitä maita aiemmin. Työmarkkinoilta poistuu koulutetumpaa väestöä, kuin sinne pyrkii.

Toisaalta joka kymmenes lapsi elää sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, jossa hän on vaarassa syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Kaikkein huolestuttavimmassa asemassa ovat maahanmuuttajataustaiset lapset.

Alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ovat todellisuutta. Suomi on monta Suomea, näin toteaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila eduskunnalle luovuttamassaan lapsipolitiikan kertomuksessaan. Kurttilan teesi suomalaisen yhteiskunnan elämisestä alisuorittamisen aikaa paljastaa hallituksen hyvinvointipolitiikan heikkouden: keinoja on, mutta metsää ei nähdä puilta. Sirpaleinen lapsipolitiikka ei ole tarttunut kokonaisongelmiin. Lapsivaikutusten arviointi on puuttunut jopa valtion vuosittaisesta talousarviosta.

Johdin itse puolueemme lapsiköyhyysryhmää, jonka raportissa peräänkuulutimme samaa tarvetta eduskunnan johdonmukaisesta roolista kansallisen lapsipolitiikan linjaajana ja kehityksen suunnannäyttäjänä. On kaikkien vastuulla nostaa lasten hyvinvoinnin kasvattaminen politiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Sellaisen politiikan, joka aidosti pysäyttää lasten eriarvoisuuskehityksen jokaisella rintamalla.

Hyvät toverit!

Tänä päivänä yli 100 000 lasta ponnistaa elämään perheistä, joissa toimeentulo jää alle köyhyysrajan. Koulutukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuneet leikkaukset ovat vetäneet lapset ja nuoret mukaan luokkayhteiskunnan rakennusprojektiin.

Tutkimuksen perusteella rahanpuutteesta on tullut sekä koulutusvalintoja kaventava, että nuoren todellisia jatkokoulutusmahdollisuuksia määrittävä. Yli puolet koulutuksen ulkopuolelle jättäytyneistä nuorista selitti päätöstään rahatilanteen sanelemaksi, joka kolmas on keskeyttänyt toisen asteen tutkinnon rahan vuoksi.

Työelämän kasvavat osaamisvaatimukset ja teknologian voimakkaampi mukaantulo haastavat erityisesti perusasteen varaan jääneet. Heitä on alle 25-vuotiaiden ryhmästä yli 15 prosenttia.

SDP:n ehdottama oppivelvollisuusiän ulottaminen 18-ikävuoteen turvaisi nuoren oppipolun syrjäytymisuhan kannalta kriittisen ikävaiheen yli. Toisen asteen muuttaminen aidosti maksuttomasti taas palauttaisi koulutuksen jokaisen nuoren perusoikeudeksi eikä sitoisi nuoren kouluttautumista perheen toimeentulosta riippuvaksi.

Laadukas varhaiskasvatus toimii varhaisena syrjäytymisen ehkäisynä, sillä se muodostaa pohjan lapsen myöhemmälle oppimisille koulussa. Siksi SDP:n esittämä lapsipoliittinen malli palauttaisi varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden ja korottaisi pieni- ja keskituloisten nolla-maksuluokan rajaa. Ryhmäkokojen pienentäminen lisäisi varhaiskasvatuksen resursseja niin, että jokaisen pienen tarpeet tulisi tunnistetuksi.

Erityisesti äitien työllisyyttä tukevien päätösten lisäksi tulonsiirrot, lapsilisät sekä vanhempainpäivärahat on saatettava arjen todellisia kustannuksia vastaaviksi. Vanhemmuuden ei tulisi koskaan ajaa köyhyyteen eikä haaveet perheiden perustamisesta kaatua pelkoon toimeentulon vaarantumisesta. Tulonsiirtojen rooli tulee olla kotitalouksien tuloja tasoittava keino, aivan kuten ennenkin.

SDP:n viesti on, että hyvinvointi edellyttää suuria linjoja, päätöksiä, jotka luovat tilaa kestävälle hyvinvointikehitykselle. Tasa-arvon kehityksen tiellä on puuttuvat panostukset vähimmäistoimeentulon turvaavaan ensisijaiseen sosiaaliturvaan. SDP:n sosiaaliturvan yleismalli yksinkertaistaisi sosiaaliturvan eri etuuksia, toisi niitä yhteen ihmistä oikeudenmukaisemmin kohtelevalla tavalla. Se uudistaisi vähimmäistoimeentulon tavalla, joka vastaa elämisen todellista hintalappua.

Hyvät toverit!

Toimet eriarvoistumisen pysäyttämiseksi ovat tekoja tulevaisuuden vaurauden puolesta. Jokaisen suomalaisen hyvinvointi on samanarvoinen, kasvu kuuluu tasapuolisesti kaikille, mutta vähistään eniten antaneet ovat jätetty hallituksen leikkurin hampaisiin.
Hallituksen kevään kehysriihessä määritellyt loppuvuoden politiikan painopisteet noudattivat samaa eriarvoistamisen kaavaa.

Vanhempien vähimmäistoimeentuloon tehdyt korotukset mitätöityvät tulosiirtojen kokonaisvaikutusten vuoksi. Takuueläkkeen hienoinen korotus ei kosketa kansaneläkkeen saajia, joilta hallitus on tällä kaudella leikannut kuukausituloja usealla kymmenellä eurolla.

Eläkkeensaajien keskusliiton viimeisimmän julkilausuman mukaan, tuhansia pienituloisia suomalaisia säästää lääkkeistä ja muista terveydenhuollon kustannuksista, jotta rahat riittäisivät elämiseen. Pienituloisten kohdalla asiakasmaksut ja terveyskulut lohkaisevat jopa 40 prosenttia tuloista, joka kymmenes jättää lääkärikäynnit välistä rahanpuutteen vuoksi. Terveydestä on tullut pienituloisille liian kallista.

Suomen sadan vuoden menestystarinaa työllään rakentaneet eläkeläiset ovat eritoten leikkauspolitiikan moukaroimia. Eläkkeiden indeksijäädytykset, sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen nousu sekä lääkkeiden omavastuun korottaminen ovat tehneet taloudellisesta pärjäämisestä lähes mahdotonta.

Samaan aikaan hallitus on säästänyt hoivapalveluista ohjaamalla pitkäaikaista hoitoa tarvitsevat ikääntyneet kotihoidon piiriin. Sydäntä kourivat kertomukset kotihoidon tilasta ovat ylittäneet viime viikkoina vihdoin myös uutiskynnyksen: hoitohenkilökunta kertoo sietämättömästä kiireestään, dementoituneet ja vakavasti sairaat vanhuksia on unohdettuna kotiin. Taloudellinen tehokkuus on ohittanut ihmisarvon, hoivan ja inhimillisyyden.

Toiminnanohjauksen ongelmat ja ihmisten hyvinvoinnilla leikkivä säästöpolitiikka ovat tehneet palvelujärjestelmästä kestämättömän. Kotihoito nojaa jaksamisensa äärirajoilla työskenteleviin kotihoitajiin, mutta kuinka kauan?

Jotta ikääntyneiden hoiva ja hoito vastaisi yksilön todellisia tarpeita ja käytettävissä olevia varoja, olisi hyvä tarkastella voiko palvelu-, matka- ja lääkemaksukatot yhdistää yhdeksi maksukatoksi. Tätä kannattaa myös Eläkkeensaajien keskusliitto julkilausumassaan.

Hyvät toverit!

Hallituksen toteuttamat talkoot ja armoton leikkauspolitiikka ei ole vain köyhdyttänyt pienituloisia ja eläkeläisiä – se on tuonut sisäpolitiikkaan itsekkyyden ja ehdottomuuden toimintamallin.

Äärimmäinen esimerkki hallituksen hätäisistä lakiesityksistä on jokaista suomalaista voimakkaasti koskettava sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Eduskunnan käsittelyyn vuosi sitten tuotu nk. valinnanvapausmalli todettiin jo tuolloin perustuslain vastaiseksi eikä mallin lainvoimaisuudesta ole päästy tänä keväänä selvyyteen.

Hallituksen mukaan sote-malli parantaa palvelujen laatua sekä saavutettavuutta muuttamalla sote-palvelut ihmisen itse valittaviksi. Tosiasiassa hallituksen sote-mallissa julkinen valta korvataan markkinatalouden logiikalla: ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden turvaamisen tilalle on nostettu yksityisten hoiva- ja terveysjättien voitoista huolehtiminen. Jopa neuvolatoiminnan yhtiöittäminen on mallissa mahdollista!

Lakiesityksessä maakuntahallinnon mukaisesti jakautuva sote-malli perustuu siis vääristettyyn ajatukseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän heikkoudesta. Ei sitä ole ollut valinnanvapauden puute, vaan liian pitkät jonot, palveluiden keskittyminen suuriin keskuksiin sekä hoitoketjujen katkeaminen läheteviidakon solmuissa.

Ihmiset toivovat sote-palveluilta yksinkertaisia, ihmisen kokoisia asioita. Sitä, että hoitoon pääsee, kun tarve on. Lähellä olevia palveluita, joiden asiakasmaksut on sovitettu toimeentulon todelliseen tasoon.

SDP:lle palvelujen tehokkuus ei merkitse hutilointia tai hoitamatta jättämistä, vaan yksinkertaistettuja hoitoketjuja, tarpeiden kokonaisvaltaista tunnistamista ja niihin vastaamista. Sote on yhdenvertaisuutta niin alueiden kuin ihmisten hyvinvoinnin välillä. Siksi SDP:n malli kävelee ihmisen vieressä, hallitus sen sijaan juoksee rahan perässä markkinayhtiöiden sanelemina.

Hyvät toverit!

Jos hallitus on valmistellut huolimattomasti laadittuja lakiesityksiä ilman aitoa vuoropuhelua opposition kanssa, ei tasapuolisuus ole toteutunut läpivietyjenkään päätösten kohdalla. Hallituksen työllisyyspolitiikka on myllertänyt työmarkkinoita ja sanellut kovaa politiikka sivuuttaen kolmikantaisen valmistelun. Työntekijöiden ääni työmarkkinoiden heikompana osapuolena on vaiennettu.
Tästä surullisimpia esimerkkejä on nk. aktiivimalli.

Työllistäviä tukitoimia, osaamisen kehittämistä ja kouluttautumismahdollisuuksien kasvua kiperästi kaivannut työttömien joukko sai tuen sijaan painetta ja lisähuolta. Ensimmäisen tarkastelujakson päätyttyä työttömyystuki leikkaantui kelan tilastojen mukaan yli 90 000 työttömältä, jotka eivät täyttäneet mallin määritelmää riittävästä aktiivisuudesta työmarkkinoilla.

Kovin henkäys kuultiin hallituksen viimeisessä kehysriihessä. Hallitus aikoo heikentää alle 30-vuotiaiden yli kolme kuukautta työttömänä olleiden nuorten työmarkkina-asemaa mahdollistamalla perusteettomat pätkätyöt ja osa-aikaisuudet. Uhkana on nuorten jääminen ikuiseen pätkätyön kierteeseen. Sitä hallitus ei ymmärrän, että samalla osa-aikaistuu nuoren perhehaaveet: kuka uskaltaa perustaa perhettä, kun toimeentulo on määräaikaisten työsuhteiden varassa?

Toinen kehysriihen väläyttelemä heikennys koskee alle 20 hengen yrityksissä työskenteleviä, joiden irtisanomisen hallitus haluaa tehdä työnantajille helpommaksi.

Me SDP:ssä emme voineet jäädä katsomaan näytelmää, jolla työntekijöiden lailliset oikeudet poljetaan lyhytjänteisen talouspolitiikan edessä. Siksi SDP yhdessä opposition kanssa jätimme viime perjantaina hallitukselle välikysymyksen nuorten työehtojen heikennyksestä.

SDP haluaa pysäyttää perustuslakia uhmaavan politiikan. Härskiydelle on tultava loppu. Retoriikka, joka piirtää kuvaa työttömyydestä ihmisen omana valintana, on jännitteitä ja vastakkainasettelua generoiva. Reiluuden periaatteisiin se ei kuulu.

Hyvät toverit!

Jos Suomi on monta Suomea ihmisten arjessa, on se sitä myös alueellisen kehittymisen näkökulmasta. Työpaikat keskittyvät suuriin kaupunkeihin, pienten kuntien elinvoimaisuus hiipuu työikäisen väestön poismuuton mukana.

Suomen vahvuus on aina ollut sen monimuotoisuudessa, kulttuurin rikkaudessa idän ja lännen tuulien yhdistäjänä. Alueellinen vinoutuminen ylläpitää kehityksen epätasaisuutta, mutta se rajaa myös alueellisen potentiaalin hyväksikäyttöä. Jokaisella on omat vahvuutensa, niin yksilölle kuin alueillakin.

Suomalaisen yhteiskunnan historia on sadan vuoden sitkeän uurastamisen, ratkaisukeskeisen politiikan ja kestävyyteen perustuvien ratkaisujen kokonaisuus. Tarina, jonka jatkuvuus on meidän kaikkien vastuullamme.
SDP lupaa jatkaa työtään johdonmukaisen ja selkeän politiikan palauttamiseksi kansalliseen päätöksentekoon. Poukkoilun sijaan tila annetaan jatkuvuudelle, järkevyydelle ja oikeudenmukaisuudelle.

Tasa-arvon aika oli ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Suna Kymäläinen
kansanedustaja, Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja
Puh. 0505120526