Talouskasvu ei takaa hyvinvointia. Näin paljastaa THL:n nuoriin kohdistunut syntämäkohorttiselvitys, jossa tutkittiin ennen ja jälkeen lamaa syntyneiden hyvinvointia. Päinvastoin, vuonna 1997 syntyneet kärsivät masennuksesta, oppivaikeuksista ja syrjäytymisestä merkittävästi enemmän, kuin vuosikymmen aiemmin maailmaan tulleet.

Nykypäivänä tiedetään, että huono-osaisuus on ylisukupolvinen ilmiö. THL:n mukaan nuorten psykososiaaliset ongelmat johtavat työkyvyttömyyteen herkemmin, jos taustalla on vanhempien henkinen pahoinvointi. Perheiden sosiaaliset ja taloudelliset vaikeudet vaikeuttavat arjen toimeentuloa ja heijastuvat lasten kasvaneina mielenterveysongelmina, kouluvaikeuksina ja tulevaisuuden työttömyytenä.

THL:n tutkimus on näin heijastuma tämän päivän yhteiskunnasta, jossa on menetetty hyvinvointivaltion voima tarjota lapsille tasavertaiset mahdollisuudet perheen tulotasosta riippumattomana. Perhepolitiikassa on epäonnistuttu useiden vaalikausien ajan. Miten tähän ollaan päädytty?

Nykyhallituksen päätöksistä on puuttunut lähes kokonaan kokonaisvaikutusten arviointi: toinen käsi on antanut, toinen vienyt – ja vähän enemmänkin. Seurauksen tästä on 120 000 lasta, jotka ponnistavat elämään lapsiperheköyhyydestä. Edes kohtuutuloisten perheiden varat ei riitä välttämättömiin menoihin, kun asuminen lohkaisee tuloista kestämättömän osan.

Teimme sdp:ssä johdollani lapsiperheköyhyyden poistamiseen tähtäävän toimenpideohjelman, sillä nyt tarvitaan kokonaisvaltaisempaa, lapset ja lapsiperheet huomioonottavaa sosiaalipolitiikkaa. Tarvitaan mahdollisuuksien tasaamista, niin tulonsiirtojen kuin palveluiden osalta. Sosiaalipalveluiden kehittämisen taustalla on yksi tärkeä tavoite: se, että perheiden tarpeet tulisi tunnistetuksi, että joku ottaa huolista kopin ja ohjaa uudelle polulle. Huono-osaisuus ei voi olla lapsillemme jaettava tiekartta tulevaisuuteen.

Suna Kymäläinen,

kansanedustaja, Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja

*Kolumni julkaistu Uutisvuoksi-lehdessä 16.11