Eduskuntaryhmämme piti viikko sitten kesäkokouksensa Kouvolassa, Haminassa ja Kotkassa. Katseemme, kuten myös linjaukset, kääntyivät lapsiin ja nuoriin. Suomeen ennustetaan syntyvän tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten 1800-luvun nälkävuosien, alle 50 000 lasta. Yksinkertaisesti Suomella ei pienenä maana ole varaa hukata tulevia sukupolvia.

Tehdyissä säästötoimissa ja palveluhintojen nostoista on tähän asti puuttunut lapsi-ja perhevaikutusten arvioinnit. Suomessa elää köyhyydessä yli 100 000 lasta. Pitkäaikaistyöttömyys, pätkätyöt, pienipalkkaisuus ovat tulleet aikamme vitsaukseksi, ja nyt juuri tästä porukasta pitäisi pitää kiinni, sen sijaan, että elämää vaikeutetaan entisestään epäreilusti kohdistuvilla lomarahaleikkauksilla. Juuri heidän hartioitaan tarvitaan, kun talouden pyörät taas pyörivät. Sipilän hallitus on tämän totuuden hylännyt. Unohtaa on taidettu myös tosiasia, että vain yhden prosentin parannus työttömyyteen tuo valtionkassaan 800 000 euroa.

Tiedetään, että epätasa-arvo on hiipinyt myös koulutukseen. Toisen asteen koulutuksen kalleus on noussut jopa esteeksi tutkinnon suorittamiseen. Tämä on suora seuraus lapsiperheköyhyydestä.

Ilman tutkintoa olevien työttömyys on vaarassa pitkittyä herkimmin ja siten riski syrjäytyä. Siksi oppivelvollisuutta on jatkettava. Esitämme siis, että jokainen nuori voisi opiskella lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon toisen asteen oppilaitoksessa tai oppisopimuksella maksuttomasti sisältäen opetuksen, oppimateriaalit sekä kouluruokailun ja -matkat. Yhdenkään nuoren koulutuspolku ei saa katketa vähävaraisuuteen. Polkuja on monia, joista valita. Tärkeintä on, että kaikki pysyvät polulla.

Kolumni julkaistu 1.9.2017 Uutisvuoksi -lehdessä.