Lapsi edellä varhaiskasvatuslain uudistukseen

Etusivu,Kirjoituksia,Kolumnit,Uutisvirta,Yleinen

Opetusministeriö asetti joulun alla 2012 työryhmän laatimaan uutta varhaiskasvatuslakia. Tavoiteltu aikataulu on kunnianhimoinen, sillä uuden varhaiskasvatuslain tulisi olla eduskunnassa jo vuoden 2013 keväällä. Hyvä näin, sillä uudistuksella on suuri tarve. Nykyinen laki lasten päivähoidosta tuli voimaan 19.1.1973. Aika muuttuu ja lakien on muututtava sen mukana.

Heti varhaiskasvatuslain uudistustyön alettua eri ammattikuntien etujännitteet ponnahtivat yllättävän voimakkaina pintaan. Kiistaa vaikuttaa syntyvän jo sanojen varhaiskasvatus ja päivähoito välillä siitä, kumpaa uudessa laissa tulisi painottaa enemmän? Rumasti päivähoidosta puhutaan lasten säilytyspaikkana, mikä mielestäni menee karkeasti ohi todellisuudesta. Eivät lapset tällä hetkelläkään ole säilytyksessä vaan saavat pedagogista varhaiskasvatusta.

Lain uudistuksen lähtökohtana ei voi olla eri päivähoidon ammattikuntien linjanvedot, vaan lapsen ja perheen etu. Kuten lasten yhdenvertainen kohtelu, vanhempien kasvatusvastuun tukeminen, lapsen mielipiteiden oikeus ja niiden kuuleminen sekä huomioon ottaminen, vammaisten lasten mahdollisuus osallisuuteen, vähemmistöryhmien huomioiminen jne.

Päivähoidon arki on hoivaa, kasvatusta ja opetusta. Lapsille tärkeää on turvallisuus, tutut ja mukavat ihmiset ja ihmissuhteiden jatkuvuus. Päivähoidon ammattilaisen ominaista taitoa ammattikunnasta riippumatta tulee olla tieto lapsen kehityksestä, vuorovaikutustaidot lapsen kanssa, kohtaamisen valmius ja into oppia lapselta tulleesta palautteesta. Varhaiskasvatuksen ja hoivan välistä kiistaa tärkeämpää on, että valmistelussa otetaan huomioon ryhmäkoot sekä määritetään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä.

40 vuotta sitten liikunta ei ollut päällimmäisenä lain valmistelussa. Tuolloin ei nähty mahdolliseksi, että liikuntaan käytetty aika kilpailisi ruutuajan kanssa. Nyt videot, tv-kanavat, tietokoneet ja erilaiset konsolipelit hotkaisevat lasten ajasta ison osan. Lasten liikkumattomuus ja ylipainoisuus on luonut uuden uhkan kansanterveytemme kehitykselle. Uuden lain valmistelussa tulee painokkaasti huomioida liikunta, sen eri muotoineen, osaksi jokapäiväistä toimintaa.

Tarvitsemme asenneilmaston muovaamista, ylivarovaisuuden ja kieltojen tien sijaan tarvitaan lapsen normaalia kiinnostusta ja maailman valloittamisen halun tukemista. Liiallisuuksiin menevistä, rajoittavista säännöistä tulisi joustaa. Nyt pelätään, että jotain voi sattua ja tämän vuoksi lapsilta viedään mahdollisuus omaehtoiseen luonnolliseen rajojensa kokeiluun. Annetaan lapsille mahdollisuus, ei pelätä kiipeilyä ja mäenlaskua tai uimarannalla leikkiä, luodaan edellytykset kokeiluille valvotussa ympäristössä.  Tulevaa varhaiskasvatuslakia odotetaan ja sen kirjaimella luodaan tulevaa – tehdään se lapsen tarpeita tässä ajassa oikein huomioivaksi.

Kansanedustaja Suna Kymäläisen kolumni on julkaistu Demokraatti -lehdessä 30.4.2013