Kymäläinen jakoi kokemuksia maakaupoista Islannissa: ”Älkää tehkö samaa virhettä kuin suomalaiset”

SDP:n kansanedustaja ja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen Suna Kymäläinen varoitti Islannin Akureirissa PN:n teemaistunnossa islantilaisia tekemästä samaa virhettä, jonka suomalaiset tekivät 1999 kumotessaan hyvän ja toimivan, vuodelta 1992 peräisin olleen kolmansien maiden omistusta rajoittaneen lain.

– Pohtimisen arvoinen asia on, kuinka hallita mahdollista laajamittaista maa-alueiden ostoa. Asiahan on ajankohtainen myös täällä Islannissa. Olen seurannut täällä tehtyjä toimenpiteitä ja käytyä keskustelua kiinalaisen hotellihankkeen kohdalla, jossa kysymyksessä on ollut 200 neliökilometrin maa-ala, siis 0,2 prosenttia koko Islannin pinta-alasta. Älkää tehkö samaa virhettä kuin suomalaiset, varoitti Kymäläinen Akureirissa.

– Mielestäni meidän olisi otettava mallia Tanskasta ja Ahvenanmaasta. Esimerkkejä löytyy myös muista EU- ja ETA-maista. Ne ovat osoittaneet omalla lainsäädännöllään, että nämä epäselvät ja oudot maanomistushankinnat voidaan estää ja näin pitää maa kohtuuhintaisena tavallisille kansalaisillemme, sekä suojella omaa luontoamme. Tulevaisuudessa puhdas, terve luonto on kultaakin kalliimpaa, Kymäläinen perusteli.

 – Osoitetut epäkohdat ovat niin monimutkaisia ja vakavia, että mielestäni Pohjoismaiden olisi hyvä luoda yhtenevät käytännöt kolmansien maiden maakauppojen rajoittamiseksi. Myös EU:n tulisi pohtia jopa perussopimuksensa muuttamista asiantilan korjaamiseksi ja läpinäkyvyyden parantamiseksi, Kymäläinen esitti Islannissa. 

***

Puhe PN

Suna Kymäläinen

Akureiri, Islanti

– Puhe kokonaisuudessaan, muutokset puhuttaessa mahdollisia.

Arvoisa puheenjohtaja,

Aivan aluksi on todettava kuinka kaunis ja eksoottinen paikka Islanti on. On ollut erittäin hienoa tutustua Akureirin omaleimaiseen luontoon. Tämä on hieno miljöö kokoukselle, jossa keskustelemme luonnonvarojen hyödyntämisestä.

Keskustelu keskittynee varmasti muun muassa kaivosteollisuuteen, mutta haluaisin tuoda esille tärkeän näkökulman luontoarvojen hyödyntämiseen tai paremminkin suojeluun. Pohtimisen arvoinen asia on, kuinka hallita mahdollista laajamittaista maa-alueiden ostoa.

Asiahan on ajankohtainen myös täällä Islannissa. Olen seurannut täällä tehtyjä toimenpiteitä ja käytyä keskustelua kiinalaisen hotellihankkeen kohdalla, jossa kysymyksessä on ollut 200 neliökilometrin maa-ala, siis 0,2 prosenttia koko Islannin pinta-alasta. Mielestäni täällä on toimittu tähän asti oikein, mutta olen ymmärtänyt, että täällä on ollut harkinnassa kumota vuodelta 1966 oleva laki, joka estää EU:n talousalueen ulkopuolisilta mahdollisuuden ostaa Islannista maata.

Nyt toivon ettette tee samaa virhettä kuin Suomessa tehtiin 1999 kumoamalla hyvä ja toimiva laki, jossa oli rajoitettu ETA-alueen ulkopuolisten kolmansien maiden omistusta. Itse olen pyrkinyt Suomessa päinvastoin saamaan aikaan uuden lain, jossa maakauppoja rajattaisiin, kuten täällä Islannissa ja hyvin monissa muissakin Euroopan maissa.

Arvoisa puheenjohtaja,

YK:n maatalousjärjestön FAO:n selvityksen mukaan vuodelta 2009 jo 2,5 miljoonaa hehtaaria viljelykelpoista maata oli Afrikassa siirtynyt kansainvälisten sijoittajien omaisuudeksi. Kukaan ei tiedä mikä on todellinen asiantila nyt tässä ”land crabingissä”, eikä tuokaan luku perustunut faktaan, vaan arvioon otantatutkimuksen perusteella.

Juuri tietämättömyys ja läpinäkymättömyys ovat suuria ongelmia silloin kun anonyymit suuren pääoman toimijat sijoittavat maaperään. Tältä kehitykseltä ei voi ummistaa silmiämme.

Maailma muuttuu nopeasti, ilmastonmuutos on käynnissä, ja voi olla, että Pohjolan koskematon ja puhdas maa-alue on tulevaisuudessa erittäin houkutteleva ostoskohde – mukaan lukien pohjavedet. Omien luontoarvojen suojeleminen ja oman maan omistaminen on kestävin turva tulevaisuutta ennakoidessa.

Arvoisa puheenjohtaja,

Suomessa kiinteistön vaihtaessa omistajaa on näytettävä toteen saannon katkeamaton ketju, jotta kauppa saa lainhuudatuksen. Oikeusjärjestelmämme ovat esimerkiksi Ruotsin kanssa hyvin samanlaiset. Silti prosessi on hyvin työläs. Kun kiinteistö menee eri oikeusjärjestelmästä vierasta kieltä käyttävän omistajan haltuun, on lainhuudon käsittely erittäin työlästä ja vaikeaa, joskus jopa mahdotonta, olemme siis meille tuttujen rajaestekysymysten äärellä.

Tiedossa ovat vaikeudet esimerkiksi Lapista, jossa omistajuuksia on selvitetty työläästi Ruotsista. ETA-maiden ulkopuolisen omistuksen lisääntyessä, omistuksen selvittämisessä sekä osoitetietojen hankkimisessa vaikeuskerroin kasvaa.

Arvoisa puheenjohtaja,

Mielestäni meidän olisi otettava mallia Tanskasta ja Ahvenanmaasta. Esimerkkejä löytyy myös muista EU- ja ETA-maista. Ne ovat osoittaneet omalla lainsäädännöllään, että nämä epäselvät ja oudot maanomistushankinnat voidaan estää ja näin pitää maa kohtuuhintaisena tavallisille kansalaisillemme, sekä suojella omaa luontoamme. Tulevaisuudessa puhdas, terve luonto on kultaakin kalliimpaa.

Osoitetut epäkohdat ovat niin monimutkaisia ja vakavia, että mielestäni Pohjoismaiden olisi hyvä luoda yhtenevät käytännöt kolmansien maiden maakauppojen rajoittamiseksi. Myös EU:n tulisi pohtia jopa perussopimuksensa muuttamista asiantilan korjaamiseksi ja läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Korjattu 9.4.2014 puheen kolmannen kappaleen ja tiedotteen toisen kappaleen virheellinen yksikkö: pitää olla ”200 neliökilometrin”.