Kymäläinen kysyy oppilaiden koulukyytien tasa-arvosta

Etusivu,Kirjoituksia,Uutisvirta,Yleinen

Kansanedustaja Suna Kymäläinen (sd) on jättänyt kirjallisen kysymyksen lapsen edun huomioon ottamisen ensisijaisuudesta kuntien järjestäessä eroperheen oppivelvollisen koulukyytejä.

– Nykykäytäntö ikään kuin pakottaa lapsen asumaan vain yhdessä osoitteessa, jos lapsi tarvitsee koulukyydin. Nykytilanteessa, josta on korkeimman tuomioistuimen ennakkopäätös ja toisaalta pyrkimys kuntien velvoitteiden karsimiseen, ei lasten edunmukaista ulospääsyä ole kuin säädöksien korjaamisella koulukyytien järjestämiseksi, sanoo eduskunnan sivistysvaliokunnan varajäsen Kymäläinen

– Yksikään eroperheen lapsi ei kuitenkaan tee yhtään enempää koulumatkoja kuin tekisi vanhempien yhdessä ollessa. Tällöin lapsen edun mukaan ei tosiasiallisesti kahdessa osoitteessa asumista saisi estää koulukyytiratkaisulla, eikä liioin antaa kunnalle mahdollisuutta näennäisiin säästöihin.

Tätä ei voi pitää yhtenevänä linjauksena samanaikaiselle yhteishuoltajuuteen kannustamiselle, perustelee Kymäläinen kysymystään.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Lapsen edun huomioon ottamisen ensisijaisuudesta kuntien järjestäessä eroperheen oppivelvollisen koulukyytejä

Eduskunnan puhemiehelle

Vanhemmat päätyvät yhä yleisemmin erotilanteissa lapsen yhteishuoltajuuteen. Käytännön erinomaisuutta puolustaa lapsen etu, jotta hänellä on mahdollisuus mahdollisimman normaaliin perhe-elämään molempien vanhempien kanssa.

Oppivelvollisuutta suorittavalla lapsella on suomen perusopetuslain mukaisesti oikeus maksuttomaan koulukyytiin, silloin kun oppilaan koulumatka on yli viisi kilometriä. Koulukyytien kustannuksista ja järjestämisestä vastaa oppilaan kotikunta.

Yhteishuoltajuudessa lapselle tulee määrittää yksi osoite, tämän osoitteen ensisijaisuudesta johtuen, lasten oikeus maksuttomiin koulukyyteihin murenee. On syntynyt tilanteita, joissa lapsi elää vuoroviikoin vanhempiensa luona, mutta saa koulukuljetuksen vain toisen vanhemman luota, vaikka molempien kotien etäisyyden vuoksi koulukyydille on perusteltu tarve.

Ensisijassa tästä kärsii lapsi, mutta tilannetta arvioidessa vanhempien välinen epätasa-arvo on huomattavaa, sillä vääjäämättä toiselle vanhemmalle syntyy epäoikeudenmukaisesti lapsen koulukyydeistä vastaaminen käytännössä sekä taloudellisesti. Yhteishuoltajuuden tavoite, on taata molemmille vanhemmille yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet lapsestaan huolehtimiseen. Tilanne, jossa koulukyydit kohdennetaan ensisijaisen osoitteen, rapauttaa yhteishuoltajuuden peruslähtökohtaa.

Yksikään eroperheen lapsi ei kuitenkaan tee yhtään enempää koulumatkoja kuin tekisi vanhempien yhdessä ollessa. Tällöin lapsen edun mukaan ei tosiasiallisesti kahdessa osoitteessa asumista saisi estää koulukyytiratkaisulla, eikä liioin antaa kunnalle mahdollisuutta näennäisiin säästöihin.

Tätä ei voi pitää yhtenevänä linjauksena samanaikaiselle yhteishuoltajuuteen kannustamiselle.

Nykykäytäntö ikään kuin pakottaa lapsen asumaan vain yhdessä osoitteessa, jos lapsi tarvitsee koulukyydin. Nykytilanteessa, josta on korkeimman tuomioistuimen ennakkopäätös ja toisaalta pyrkimys kuntien velvoitteiden karsimiseen, ei lasten edunmukaista ulospääsyä ole kuin säädöksien korjaamisella koulukyytien järjestämiseksi.

Toisaalta tilanteesta on välittynyt myös kokemuksia, jotka alleviivaavat kuntien suurta aktiivisuutta säästää koulukyytimenoissa. Lapsen oikeus ei kuitenkaan saa kärsiä säästötavoitteiden johdosta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen tästä lapsen edun unohtavasta, epätasa-arvoisesta tilanteesta ja mihin toimiin se aikoo ryhtyä ongelman ratkaisemiseksi,

ja mikä olisi arvioitu kustannusten nousu, jos opetuksen järjestäjä vain yksinkertaisesti velvoitettaisiin koulukyytiin kahdesta eri osoitteesta?

Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2014

Suna Kymäläinen /sd