Kiinteistönhoitoa vai ylläpitoa?

Etusivu,Kirjoituksia,Kolumnit

Kiinteistönhoitoa vai ylläpitoa?

”Ennen, 70-luvulla tiet ja jalkakäytävät olivat hyvin hoidettuja – myös lumisateella.” Alkoi viesti asiaa ihmettelevältä kansalaiselta. Hän jatkoi: ”Etenkin painui mieleen valtionvirastojen ja -laitosten sekä kuntien omistamien kiinteistöjen kohdat, jotka olivat talviaamuina kuin nuoltuja ja hiekoitettuja. Jo aamulla kun käveli kahdeksaksi kouluun.”

Sain kansalaispalautetta, tällä kertaa vaalipiirini ulkopuolelta.  Pääkaupunkiseudulla lunta tuli kuun vaihteessa reippaasti, kuten kahtena edellisenäkin talvena. Kansalaisen työmatkareitille osuu kaupungin ja valtionvirastoja. Yhdessäkään niistä ei lumitöitä ollut aloitettu aamulla ennen yhdeksää. Eikä niitä ollut tehty vielä puoli viideltäkään. Nämä kiinteistöt olivat: Museovirasto, Kansallismuseo, Sibelius-akatemia ja HUS:n Töölön sairaala, siis Senaatti-kiinteistöjen tai kuntien omistuksessa olevia kohteita.

Edellä lyhyesti kuvatut esimerkit kertovat tilanteesta johon on ajauduttu valtion ja kuntien omistamien kiinteistöjen hoidossa ja ylläpidossa. Vuokrat tiloista ovat karanneet niin korkeiksi, että laitosten ydintoiminnot säilyttääkseen, niiden johtajat säästävät jopa lumitöistä. Se on yhteiskunnan parasta ajatellen huono säästökohde. Tämä kehitys ei ole tapahtunut tämän hallituksen aikana, eikä edeltävienkään. Mutta yhdelläkään niistä ei ole ollut rotia viheltää peliä poikki.

Vuonna 2011 Senaatti-kiinteistöt tulouttivat valtiolle voittoja 130 miljoonaa euroa. Valtaosa valtionvirastoista kuten esimerkiksi Rajavartiolaitos, Tullilaitos, poliisi, yliopistot, hovi- ja hallinto-oikeudet ym. ovat sidottuja Senaatti-kiinteistöihin. Virastojen suurimmat kustannukset ovat palkka- ja toimitilakustannukset. Viesti virastoilta on samansuuntainen toimialaan katsomatta. Vuokrakustannukset ovat liian hallitsevia. Vuodesta toiseen eduskunnan eri valiokunnat ovat talousarviolausunnoissaan ilmaisseet huolensa kehityksestä, jossa yhä suurempi osa määrärahoista kohdistuu toimitiloihin. Toisin sanoen, seinät syövät toiminta- ja henkilöstöresursseja.

On siis todettava, että valtion tuotto-odotukset hallinnoimiltaan kiinteistöiltä ovat pahasti ylimitoitettuja, joka aiheuttaa käyttökustannusten karkaamisen kierteen. Ankara vuokrien nousu on ajanut toimijat puun ja kuoren väliin, suorittaessaan lakisääteistä palvelutehtäväänsä. Eihän voi olla oikein, että henkilöstöä supistetaan, jotta pystytään kattamaan nousevat tilavuokrat. Eri tahot pyrkivätkin kuumeisesti eroon Senaatin kiinteistöistä. Ongelmaksi koituu kuitenkin, että vuokrasopimusten purkaminen ei ole helppoa, sillä tyhjienkin tilojen vuokravelvoitteesta on huolehdittava määräaikaisten vuokrasopimusten loppuun. Miksi valtion liikelaitos toimii näin? En jaksa uskoa tämän olevan Senaatti-kiinteistöjen alkuperäinen tarkoitus.  Sen olisi mielestäni korkea aika kohtuullistaa tuotto-odotuksiaan, jotta yhteiskunnan kannalta elintärkeät toiminnot voidaan turvata.

Kolumni julkaistu Demokraatissa (s. 13) 13.12.2012