SDP:n puheenjohtajan valinta lähestyy. Politiikan toimintaympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia sitten puheenjohtajakilvan alun. Nyt on tiedossa pääministeri Kataisen lähtö, niin valtioneuvostosta kuin eduskunnastakin. Venäjän ja Ukrainan tilanteen kriisiytyminen ja sen johdosta EU:n taholta asetetut talouspakotteet vaikuttavat vääjäämättömästi suomen talouden tilanteeseen.

SDP kokoontuu kuluvan viikon päätteeksi Seinäjoelle. Puoluekokouksen kiinnostavin ja jännittävin anti nähdään puheenjohtajaa valitessa. Sosiaalidemokraatit kipuilevat jatkuvasti laskeneiden kannatuslukujen paineissa. Muutoksen tarvetta ei kiistä kukaan. Sen sijaan keinoista ja tavoista, joilla muutos toteutetaan ollaan erimielisiä. Osa uskoo yhden henkilövaihdoksen aikaansaavan kannatuksen kasvun, itse koko valtakuntamme tilannetta hahmotellessani näen asian päinvastaisesti.

Pahinta mitä sosialidemokraatit nyt voisivat tehdä, olisi vaihtaa puheenjohtaja, näin tarkasteleepa asiaa puolueen, saati Suomen valtion näkökulmasta. Moni kenttäväestä on todennut, että Jutta Urpilaisen olisi tullut jo aikoja sitten tehdä johtopäätöksensä ja luopua puheenjohtajuudestaan vaalit toisensa jälkeen hävittyään. Tästä en lähde väittelemään, näin voi ollakin, mutta samaan hengenvetoon on muistutettava toimintaympäristöissä tapahtuneista muutoksista.

Väitän, että olisipa kuka tahansa johtanut lähimenneisyydessä puoluetta, sen kannatus olisi ollut laskujohdanteinen. Perussuomalaisten kasvu on väkisinkin joltakin pois. Taloudellisesti vaikeat ajat aiheuttavat aina ihmisissä pettyneitä reaktioita. Tietysti, koska politiikan odotetaan aina antavan jotain uutta ja hyvää. Kun realiteetit estävät tämän ja joudutaan taipumaan leikkausten tielle, tyytymättömyys kasvaa. Samalla tavoin, kuin nyt puolueessa moni perustelee puheenjohtajan vaihtoa muutoksen tarpeella, moni äänestäjä on toivonut muutosta ja päätynyt äänestämään perussuomalaisia.

Perussuomalaiset ovat monien mielessä vielä mahdollisuus uuteen, sillä perussuomalaiset eivät ole vielä koskaan kantaneet vastuuta valtion taloudesta ja valtiossa tehtävistä päätöksistä. Ne puolueet, jotka vastuuta ovat kantaneet tietävät, että perussuomalaisillekin koittaa se aika, jolloin vastuuta ei voi enää paeta oppositioon jättäytymällä. Tuolloin koittaa aika, jolloin puoluekannatusten kohdalla tapahtuu jälleen muutoksia.

SDP:n kannatuksen lasku ei ole vain yhden ihmisen syy, eikä kannatus nouse vain yhden ihmisen vaihdoksella, syitä ja syyllisiä on monia.

Jyrki Kataisen lähtöpäätösten jäljiltä Jutta Urpilainen on valtiontalouden näkökulmasta kokenein ministeri. Urpilainen oli ainoa ministeri joka vaati Kreikan kohdalla takuita ja taisteli ne Suomelle, ainoalle maalle Euroopassa! Takuutilille on kertynyt jatkuvasti varoja, ilman että Suomi on antanut yhtään senttiä Kreikalle. Tätä historiallista ja ennen kaikkea isänmaallista tekoa ei tunnuta muistavan tarpeeksi.

Vaaleissa voi pärjätä katteettomilla lupauksilla. Vastuunkanto on sitten ihan eri asia. Sen on Jutta hoitanut pohjanmaalaisella suoraselkäisyydellä. Ja hoitaa myös jatkossa. Tästä olen vakuuttunut oman kokemukseni ja suuren kentältä saamani palautteen perusteella. Puolueen-, valtion- ja maailmantilanteet huomioiden, emme voi vaihtaa johtoon henkilöä, joka tulisi opiskelemaan vajaaksi vuodeksi valtioneuvoston työtä. Tältä pohjaltako puoluetta luotsattaisiin seuraaviin vaaleihin? Nyt meillä on mahdollisuus edetä seuraaviin vaaleihin kokeneimman valtioneuvostonaisen johdolla, joka tietää realiteetit, lupaa minkä uskoo pystyvänsä pitämään.

Kansalaiset kaipaavat vakautta ja rauhaa sekä turvallisuutta ja ennustettavuutta. Samaa toivon hartaasti ainakin 251 puoluekokousedustajalta ensi perjantaina Seinäjoella.

Kansanedustaja Suna Kymäläisen kolumnin pitkä versio maanantaina 4.5.2014. Kirjoitus julkaistu lyhennettynä samana päivänä Uutisvuoksi -lehdessä.