Hyvinvointi koostuu pienistäkin teoista

Etusivu,Kirjoituksia,Kolumnit,Uutisvirta,Yleinen

Hyvinvointi koostuu pienistäkin teoista

Lasten ja nuorten hyvinvointi on noussut viime aikojen puheenaiheeksi eri puolella suomea. Osaltaan asiaan on vaikuttanut julkisuudessa paljon näkyvyyttä saaneet räikeät lasten kaltoinkohtelut, joista järkyttävimpänä esimerkkinä on ollut pienen Eerika-tytön väkivaltainen kuolema. Monissa kunnissa on pohdittu toimenpiteitä ja tarkasteltu toimintatapoja, jotta mm. lastensuojelu toimisi mahdollisimman aukottomasti.

Lasten hyvinvointiin vaikuttavat hyvin monet eri tekijät. Lapsiköyhyyden lisääntyminen on yksi aikakautemme vitsauksista, jonka poistamiseksi on tehtävä lujasti töitä. Lapsiin satsaaminen on säästöä tulevaisuudessa. Hallituksen puoliväliriihestä on tulossa erittäin haastava ja pahoin pelkään, että sopeutustoimet yltävät sektoreille, joiden hyväksyminen on äärimmäisen vaikeaa. Lapsiköyhyys on kuitenkin asia, jota ei sovi ohittaa. Viidessätoista vuodessa lapsiköyhyys on kolminkertaistunut Suomessa, lähes 120 000 lasta elää hyvin pienituloisissa perheissä. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei yksinkertaisesti voi olla varaa tähän. Odotan kehysriiheltä erityisesti oikeudenmukaisuutta.

Yhteiskunnan palvelupanostuksilla on merkittävä vaikutus lasten hyvinvoinnille. Esimerkiksi päivähoidon laadulla, tässä erityisesti haluaisin painottaa ryhmäkokojen merkitystä sekä hoitajien lukumäärää. Suomen varhaiskasvatuslaki on vuodelta 1973, tämän lain uudistamisella onkin suuri tarve. Kuluvan vuoden alusta vastuu varhaiskasvatuksesta siirtyi sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Opetusministeri Gustafsson perustikin jo ennakoivasti varhaiskasvatuslakia uudistavan työryhmän, jonka toimikausi päättyy 28.2.2014.

Vuoden päästä keväällä eduskunta pääsee työstämään lain uudistusta. Erityisesti toivon, että laki määrittelisi päivähoidon ryhmäkoot. Varhaiskasvatuslakiin tulisi myös kirjata velvoitteet lasten turvallisesta hoidosta silloinkin kun kysymyksessä on esim. kunnan järjestämä lapsiparkkitoiminta. Mielestäni tilanne on kestämätön, jos vanhemman tulee jättää lapsi tilapäishoitoon omalla vastuullaan. Vastuu lapsen turvallisuudesta kuuluu mielestäni aina palvelun tarjoajalle.

Monissa kunnissa kolmassektori, mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto tarjoaa lapsiperheille lastenhoitorenkaan muodossa tilapäishoitajia, jotta kotona oleva vanhempi voi vaikka käydä hammaslääkärissä. Näen tämän erittäin tärkeäksi perheiden hyvinvointia tukevaksi toiminnaksi, jolla on vahvasti ennaltaehkäisevä luonne. Petyin lukiessani lehdestä Ruokolahden kunnan päättäneen lakkauttaa MLL:n tarvitseman tuen tämän palvelun ylläpitämiseksi. Tämän vuoksi jätin Ruokolahdella valtuustoaloitteen, jotta MLL:n lastenhoitorenkaan tukeminen taattaisiin kunnan osalta myös jatkossa. Ennaltaehkäisy tarvitsee pelkkien puheiden sijaan resursseja – lastemme parhaaksi.

Ruokolahtelaisen kansanedustaja Suna Kymäläisen kolumni on julkaistu Uutisvuoksessa sunnuntaina 17. maaliskuuta 2013 sivulla 3.