Hometta päiväkodissa

Etusivu,Kirjoituksia,Kolumnit,Uutisvirta,Yleinen

Hometta päiväkodissa

Minä pääsin pois, mutta moni hengittää yhä hometta päiväkodissa

Työskentelin ennen eduskuntaa varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa. Ihmettelin, miten olin jatkuvassa flunssakierteessä, sain monia antibioottikuureja poskiontelontulehduksiin ja hengitysteiden tulehduksiin, päätäni särki ja tarvitsin päivittäin kipulääkkeitä. Kun aamulla menin töihin, äänessäni ei ollut mitään vikaa, mutta jo iltapäivällä ääneni oli painunut kadoksiin. Hengittäminen vaikeutui ja työterveydessä aloitettiin astmatutkimukset ja lääkitys. Lopulta työterveyslääkäri totesi, että minun on vaihdettava sisäilmaongelmien vuoksi työpistettä, siirryin toiseen päiväkotiin ja oireiluni helpottui.

Tiesin päiväkotityön vastaanottaessani, että kyseisestä päiväkodista oli siirretty monia työntekijöitä oireilujen vuoksi toisiin tiloihin. Silti en ymmärtänyt ottaa asiaa riittävän vakavasti. Koska työ oli ihanaa ja tarvitsin työpaikan osallistuakseni osaltani perheeni elättämiseen, jollakin tavoin vilpittömästi hautasin nämä asiat mielestäni. Hyvä tahto ei kuitenkaan estä altistumasta sisäilmaongelmille.

Päiväkodilla oli pitkä historia. Aikanaan talo oli rakennettu lastenkodiksi, myöhemmin tiloihin perustettiin päiväkoti. Taloa oli korjattu useaan otteeseen. Olin itse osan tuosta ajanjaksosta kunnanvaltuutettu ja vastustin taloon tehtäviä korjaustöitä, koska uskoin niiden olevan liian kevyitä olemassa oleviin ongelmiin nähden. Olin aina äänestyksessä häviäjien puolella. Taloon rakennettiin mm. ilmastointijärjestelmä. Pelkäsin, että korjaustoimet eivät riitä ja vaadin perusteellisia tutkimuksia itse rakenteisiin. Lopulta rakennetutkimukset tehtiin. Tulokset olivat musertavat ja talo sai purkutuomion.

Sisäilmaongelmaisten rakennusten kohdalla tuntuvat toistuvan paikkakunnasta riippumatta samat kaavamaiset vaiheet. Ensin alkaa ihmisten oireilu, joka vastaanotetaan vain puolittain vakavasti. Oireilevat työntekijät siirretään toisiin työpisteisiin. Muut jäävät altistumaan ja toivotaan, että asia tulisi tällä toimenpiteellä kuitatuksi. Henkilökuntaa pyydetään vaikenemaan mahdollisista ongelmista. Syitä etsitään jatkuvasti myös muualta ja kyseenalaistetaan oireilun liittyminen vain kyseiseen rakennukseen, mukaan vedetään kodit ja muun muassa muiden ihmisten lemmikkieläimet.

Korjaustoimenpiteissä edetään ensin pienen rahan kautta: paikataan pintoja, laitetaan mahdollisesti jo alkujaan puuttuneita salaojituksia ja asennetaan ilmastointi. Ja kun muutamia vuosia on kulunut ja oireilevien ihmisten määrä vain lisääntyy, suostutaan viimein tarkempiin, rakenteet läpileikkaaviin perusteellisiin tutkimuksiin ja liian usein sitten todetaan, että talon historia oli siinä. Juuri remontoitu rakennus puretaan.

Koska minua aiemmin talossa oli jo oireillut ja talosta pois siirretty niin monta muuta työntekijää, kohdallani toimittiin ripeästi. En kuitenkaan koskaan unohda niitä pieniä lapsia, jotka päivä toisensa jälkeen nenä tuhisten taapersivat päiväkotiin. ”Vaikeat hoitotädit” ihmeellisine oireineen siirrettiin, uusia otettiin tilalle ja lapset altistuivat vuosia sisäilmaongelmille. Koskaan emme saa tietää, millainen vaikutus tällä tulee olemaan heidän elämässään. Ei kukaan tieten tahtoen pahaa tahtonut, kaikki lainmukainen ja tarvittava tuli niin sanotusti ajallaan tehtyä ja esille tulleisiin asioihin reagoitiin. On kuitenkin surullista, että tämänkin talon kohdalla viivyteltiin vuosia. Turhan moni sairastui ja altistui.

Kenenkään ei pidä sairastua sisäilmaongelmien vuoksi. Ongelmien ratkaisut eivät saa kestää vuosikausia, vaan sisäilmaongelmiin on puututtava ripeästi. Siksi SDP on esittänyt 100 miljoonaa euroa siemenrahaa kunnille korjausinvestointien vauhdittamiseksi. Siksi esitämme viime hallituskaudella aloitetun 2 miljoonan euron määrärahan jatkoa kosteus- ja hometalkoisiin, jonka Sipilän hallitus päätti lakkauttaa.