Kärsimyksen keskellä päätös oman elämän jatkamisesta on ihmisoikeuskysymys

Ihmiselämä on meille pyhä mutta hauras. Monet joutuvat viimeisten päiviensä aikana kestämään jopa sietämättömäksi yltyvää kipua ja tuskaa. Tällaiset tapaukset ovat meillä ja maailmalla herättäneet keskustelua mahdollisuudesta avustettuun elämän päättämiseen tilanteessa, jossa toivo parantumisesta on jo hiipunut. Usein varsinkin ihmiset, jotka ovat joutuneet todistamaan läheisensä kivuliaan ja vaikean kuoleman, miettivät, onko se oikein.

Jonain päivänä minäkin kuolen mutta sitä ennen elän. Aion elää tuon elämäni arvostaen omaa vapauttani päättää, kuinka elämäni elän. Näen, että ihmisen tahtoa omista viimeisistä hetkistään tulisi kunnioittaa.

Eduskunta käsitteli vuosina 2017–2018 kansalaisaloitetta eutanasiasta. Aloitteessa ehdotettiin, että eduskunta säätäisi eutanasialain ja eutanasia laillistettaisiin Suomessa. Eduskunta hylkäsi aloitteen, mutta edellytti valtioneuvostoa asettamaan asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ei vastajulkaistun loppuraporttinsa mukaan kolmen vuoden työn jälkeenkään päässyt yksimielisyyteen siitä, tulisiko lääkäriavusteinen itsemurha tai eutanasia laillistaa. Sen sijaan työryhmä on yhtä mieltä siitä, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tulisi kehittää ja saatavuutta sekä osaamista lisätä. Tähän työryhmä esittää myös lainsäädännöllisiä muutoksia, sillä pelkät suositukset eivät riitä. Lääkäriavusteisen itsemurhan ja eutanasian osalta asiantuntijaryhmä teki kuitenkin arvokasta työtä siinä, että se valmisteli kaksi ehdotusta säädösluonnoksiksi. Kolmas vaihtoehto työryhmän mukaan olisi nykylainsäädännön säilyttäminen.

Itsekin tuskallista kuolemaa vierestä seuranneena henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, että elämän viimeisten hetkien kärsimys ei ole kenenkään etujen mukaista. Olen nähnyt, miten ruma ja riistävä kuolema voi pahimmillaan olla. Elämää ei kunnioita se, jos ihminen joutuu kitumaan viimeiset hetkensä tämän maan päällä. Usein saattohoitokin voi olla elämän turhaa pitkittämistä. Joskus inhimillisempää olisi, jos tuskan voisi päättää itse.

Selvää on, että ihmisarvoa kunnioittavaa palliatiivista hoitoa on tärkeää kehittää. Tämä työ on jo hallituksessa aloitettu, sillä palliatiivisen hoidon kehittämishankkeisiin on kanavoitu 5,6 miljoonaa euroa. Selvä tosiasia on sekin, että avustettu itsemurha ja eutanasia koskettavat vain hyvin pientä ihmisryhmää verrattuna palliatiivista hoitoa elämänsä loppuvaiheessa vuosittain tarvitsevien ihmisten määrään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös avustettua itsemurhaa ja eutanasiaa tulisi edistää. Kyselyjen mukaan eutanasian kannatus on suomalaisten keskuudessa viime vuosina noussut. Jopa kolme neljästä suomalaisesta kannattaa eutanasian laillistamista.

Tästä näkökulmasta työryhmän loppuraportti on kieltämättä pettymys. Toisaalta on myös syytä todeta, että vaikka asiantuntijaryhmä ei päässyt raportissaan yksimielisyyteen eutanasiasta, he kuitenkin toivovat keskustelun jatkuvan aiheesta. Onkin erittäin tärkeää, että keskustelua eutanasian mahdollistamisesta ei haudata. Vaikka meillä kaikilla on asiasta varmasti oma mielipiteemme, myös tämänkaltaisista aroista aiheista on tärkeää puhua. Arvokas kuolema on meidän jokaisen oikeus.

Julkaistu Demarinaisten Vieraskynä-palstalla 17.9.2021

Kommentit

Jätä kommentti