”Surullista jälkeä!”

Etusivu,Kirjoituksia,Kolumnit,Uutisvirta,Yleinen

Kymäläinen kysyy päivähoidosta:

Onko päivähoito myös viimesijaista lastensuojelua? Eikö lastakin pitäisi kuulla?

SDP:n kansanedustaja ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Suna Kymäläinen on huolissaan esimerkeistä, joissa lapsen ja perheen tahto on ohitettu – jopa päivähoidossa.

– Surullista jälkeä syntyy, kun hallinto alkaa säätämään päivähoitoaikoja. Samalla unohtuu monta periaatetta. Perheen tarpeiden ohittaminen on hyvin lyhyt näköistä politiikkaa. Politiikkaa, jonka laskua tullaan maksamaan vielä pitkään, tietää varhaiskasvatuksen ammattilainen Kymäläinen.

– Ei voi olla niin, että rahan keruu osakkeenomistajien taskuun on tärkeämpi päämäärä kuin päivähoito, josta on jo monessa kunnassa tullut myös tarjolla oleva ainut ennaltaehkäisevän perhe- ja lapsityön muoto. Siksi päivähoito on nyt arvokkaammassa asemassa yhteiskunnassamme kuin koskaan.

– Siksi se ei myöskään kestä enää yhtäkään heikennystä. Sipilän hallituksen on kiireesti korjattava tekemänsä tuho, ennen kuin on liian myöhäistä, perustelee Kymäläinen.

 

KIRJALLINEN KYSYMYS

Lapsen ja perheen tahdon toteutumisesta päivähoidossa

Eduskunnan puhemiehelle

 

”Kuusivuotias lapsi joutuu pois päiväkodista, kun muut menevät kuuntelemaan satua. Äiti harmittelee, etteivät päättäjät ota ratkaisuissaan lainkaan huomioon lasten omaa tahtoa ja toiveita. Päätöksiin vaikuttavat vain raha ja vanhempien oikeudet.

Kuusivuotias lapsi kysyy äidiltään, voisiko hän olla päiväkodissa täysiä päiviä – edes vähän aikaa vielä. Ei voi. Päätös rajata päivähoito-oikeutta tarkoittaa lapsen kohdalla sitä, että kun kaverit menevät kuuntelemaan satua, lapsi joutuu pihalle.

Lapsi on ollut samassa päiväkodissa siitä asti kun hän aloitti päivähoidon noin kaksivuotiaana. Neljän vuoden aikana lapsi on saanut päiväkodista monta ystävää. Vauvan syntymä kolme kuukautta sitten tarkoitti, ettei vanhempi lapsi saa jatkaa päiväkotiarkeaan entiseen tapaan. Hän saa olla päiväkodissa kello 8.30–12.30.

Hoitoajan joustamattomuus tarkoittaa vauvan kanssa kotona olevalle lapsen äidille, ettei hän voi levätä silloin kun vauva nukkuu. Vauva nukahtaa yleensä yhden tai kahden aikaan yöllä, yön aikana on sen jälkeen vielä pari imetystä ja vanhempi lapsi pitää viedä hoitoon kello 8.30. Äiti olisi valmis maksamaan hoidosta, vaikka täyden hinnan.

Äiti toivoo, että lapsi saisi olla päiväkodissa esimerkiksi kolmena päivänä pitkän päivän tai neljänä päivänä viisi tuntia, mutta se ei käy. Järjestelyn mahdollistaisi vain se, että lapsi vaihtaisi päiväkotia.

Sitä ei haluta, koska lapsi käy päiväkodissa juuri kavereiden takia. Perhe on punninnut myös sitä vaihtoehtoa, ettei lapsi kävisi päivähoidossa lainkaan. Päiväkoti on kuitenkin tärkeä paikka. Lapsi toivoo aina vapaapäivinäkin saavansa mennä tarhaan.

Pian edessä on siirtyminen eskariin. Lapsi joutuu vaihtamaan toiseen eskaripaikkaan, kaverit jäävät tuttuun päiväkotiin. Koetaan, että lapsilla on kaupungin ratkaisuissa vain rahallista arvoa. Puhutaan lapsen parhaasta, mutta lapsen toiveilla ei ole mitään merkitystä.” Tämä on vain yksi esimerkki tämän päivän Suomesta.

Lain asemassa olevassa Lapsen oikeuksien sopimuksessa on kantavana ajatuksena lasten tasapuolinen kohtelu. Päivähoito-oikeuden rajaaminen sotii näin lakia vastaan.

Oikeutta rajattaessa ei ymmärretä, ettei ketään lasta saa asettaa eriarvoiseen asemaan ja että lapsella on oikeus tulla kuulluksi. Tasapuolisen kohtelun vaatimus on yksi syy siihen, miksi monet lapsijärjestöt vastustavat päivähoito-oikeuden rajaamista.

Päivähoito ja varhaiskasvatus ovat myös merkittävä osa ongelmien ennaltaehkäisyä, koska lähes kaikista kunnista on alas ajettu sekä leikattu ennaltaehkäisevää perhe- ja lapsityötä. Näin päivähoidon merkitys tasapuolisena palveluna kaikille lapsille tasa-arvoisesti korostaa myös tätä ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten tasapuolinen kohtelu toteutuu tilanteessa, jossa lapselle sanotaan, että muut saavat jatkaa leikkiä, mutta sinä et, koska sinun aikasi on täynnä,

pitäisikö lapsilla olla yhteiskunnassa enemmän sananvaltaa ja tulla kuulluksi häntä koskevassa asiassa,

mikä on lapsen toiveiden merkitys kaupunkien sanellessa hoitoaikoja,

miten hallitus aikoo ottaa huomioon Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Suomen lainsäädännön välisen ilmeisen ristiriidan

miten hallitus aikoo jatkossa huomioida ennaltaehkäisevän perhe- ja lapsityön tarpeet?

 

Helsingissä 4.4.2017

Suna Kymäläinen /sd